uuden vuoden kunniaksi
kannattaa nostaa
malja, sillä
se sallii
meidän jatkaa matkaamme,
vaikka jäljelle jätetyt askeleemme eivät
edustaneet kauneinpia arvojamme
uuden vuoden kunniaksi
kannattaa nostaa
malja, sillä
se sallii
meidän jatkaa matkaamme,
vaikka jäljelle jätetyt askeleemme eivät
edustaneet kauneinpia arvojamme
uusivuosi jatkuu
siitä mihin entinen
jäi,
mutta sinä voit kohennella
itseäsi uudenvuoden kunniaksi
kaikki voi alkaa alusta,
vuoden ensimmäisestä päivästäkin,
mutta ensin sinun täytyy kuitenkin
muuttaa tyyliäsi,
sillä entisyytesi masensi itseäsikin
eriarvoistetut ihmiset
joutuvat ennenpitään
turvautumaan heihin
jotka kaikkein vähiten
tuntevat heidän hätäänsä
ihmisen pitäisi kulkea
enemmän omia teitään,
sillä niiden varsilla on
enemmän ainutkertaisuuksia,
niitä näitä joita eivät ole
muitten katseista haalistuneet
kun elät pienesti,
et tarvitse suuria,
etkä ole kenenkään tiellä,
siksi voit paremmin, sillä ethän
ole kolhiintunut, itseesi täyttynyt
UusiVuosi vaihtuu
keskiyöllä,kuutamo vyöllään
silloin kun mä ajelen
stadin yössä, silloin
vuosi vaihtuu,
raketit paukkuu,
koirat haukkuu,
jotkut ottavat juhlapaukkuu,
mutta mä ajelen,
kuten vuoden ensimmäisenäkin,
ees taas
vuoden viimeisenä päivänä
joillekkin tulee kiire,
mutta ne jotka ovat
tasaisesti tulleet,
hoitavat viimeisenkin
samalla tahdilla,
siksi he eivät hikipäässä kierrä
itseään
ukraina kärsii
muiden puolesta,
siksi muun elämän täytyy
auttaa ystäväänsä,
kansakuntaa joka on joutunut
hirviön hampaisiin
onni on pienenpieni
hetkenpisara,
se joka tulee silloin tälläin ja
saa mielen mukavaksi
talviviima pellolla lunta
kylmänviimaisena
pyörittää,
samalla kun kettu hangen alusilta
peltohiiren liikkeet havaitsi,
siin se nenänänsä avulla odotti
kunnes hiirulainen kohalleen tulisi,
sitten se
korkealle hyppäsi, laskeutuen
etujaloillaan hiiren niskaan, josta se
sen parempiin suihin nappasi,
sillä hiirestä oli kiinnostunut myös
huuhkaja huhuileva joka katseellaan
peltoa tarkkaili
äkkikäännökset johtavat
usein
sivuluisuun,
arjen heilahteluihin,
niihin joista ei saa otetta,
siksi tee mitä teetkin,
tee loivin kääntein,
jottei elämäsi tasapaino siirry
laidasta laitaan
nykyään meillä ihmiskuntana,
ihmisenä on paljon
aateltavaa,
sillä
elämämme on mitoitettu ja hinnoiteltu
kokoiseksemme,
siksi et enään voi elää
luonnonhelmoissa,omavaraistaloudessa,
sillä niitä ei ole,
on vain kulutuksen polkuja joiden
päässä on
kulutusvaaka ja katumus
talvinen metsä on
mielen
lämpöinen,
kuiskaavan kaunis,
avoin,sillä täällä näkyvät näkymättömienkin
jäljet,
minun ja oravan,metsähiiren ja metsäkissan,
kaikkien,
sillä talvinen metsä ei peittele
hyväilijöitään,
tiluksillaan liikkuvaa
onneksi kaikki päivät eivät
ole samanlaisia,
sillä silloin ei tulis
kurkisteltua huomiseen,
mihinkään
talvi on
vuodenaika jolloin
hiihellään,
lumipalloja pyöritellään,
villasukkia pidetään,
pipoo ja tumppujakin suositaan,
sillä silloin ihmistä paleloo,
nänänpää punastuu
maanantait ovat
päiviä,
jolloin ei synny
suuria,
mutta ne ovat päiviä,
jolloin niiden
tekeminen alettuu
elämä on tylsimmillään
silloin kun olet vain ja
katselet samoja,
siksi olekuin kana,
joka kääntelee päätään
sivulta sivulle, niin että
heltta vain heilahtaa
elämä on
ihmisen parasta aikaa,
siksi kaikkien kannattaisi elää se
laidasta laitaan
elämä on verkkokaupallistunut,
siksi ihmiset eivät
asioi ihmisen
kansssa,
vaan
temun
kun katson murheitani
silmästä silmään,
ne näyttävät minun kokoisiltani,
siksi tuun niiden kanssa toimeen,
eivätkä nekään suurentele olomuotojaan
jokainen haluaa menestyä,
mutta harvemmat
tekevät sen eteen
töitä
minä teen,
siksi olen onnellinen,
vaikken markkinataloudellisesti
menestynyt
onneksi,
sillä näin minun elämäni on
kokoiseni,
pienen runonjyväsen kokoinen
yhteiskunta joka ei varasta
keltään mitään,
vaan pystyy ruokkimaan kansalaisensa
innovaatioittensa tuotteilla on
maailman onnellisin kansakunta
kohtalonmutkien synnyttämässä
lapsuudessa syntyneet
lapset ovat elämäulottuvaisempia,
heitä jotka näkevät mahdollisuuksia
sieltä josta elitistisit ovat juosseet
pois
ihminen on
enimmäkseen itsensä
näköinen,
mutta jotkut tyypit ottavat enemmän
vaikutteita ympäristöstään,
joten he muuttuvat hailakoiksi
puruveden muikku on
jalokala,
sillä se ei uiskentele
rutakoissa, vaan
puruveen
kirkkahis vesistöis
hankintakilpailutuksissa
määräävinä kriteereinä
täytyy olla kokonais
edullisuus,
ei halpuus, vaan
laadukkuus
ihminen ei ole
luonnostaan
jalo,
koska hänen toimiaan säätelee
elämänvalo, joka on varjoisemmalta
puoleltaan hyvin raaka
otus
muistot elävät
niinpäin,
että niistä tippuu pois
ikävimmät ja jäljelle
jäävät vain hymyilevämmät
päivät,
elleivät ikävät jutut ole
tatuoituneet mielesi syvimpiin
yksinoikeutta ei ole
kellään,
sillä kaikki on toisten
käsissä,
kuolemat ja syntymät,
uuden alut, vanhojen loput ja
kaikki nekin jotka tällä hetlellä itseään
keinuttelevat
nykyaikana on sutjakampaa
kuin ennenmuinoin,
sillä tänään ei tarvitse useinkaan
asustaa itseään pyhäkamppeisiin,
mennessään asioiden hoitoon,
sillä
nyt sama homma hoituu kotisohvalta
munasillaan,,
eikä tarvitse katsellella virkailijoiden
uteliaita katseita
vuoden viimeiset päivät
ovat
melkein samanhohtousia
kuin aikaisemnat 363,
mutta kieltämättä hieman
vanhentuneita
älä kellota itseäsi
kaikkeen,
vaan anna luontos päättää,
milloin ja mitäkin,
sillä siten olet vapaampi
juoksemaan elmän rastilta toiselle
ihmisen täytyy
löytää
itselleen
sopiva tila,
mieliala,
hetkiensä pesäkolo,
jotta hän voisi kehrätä itselleen
kaikille, mutta etenkin eilisille,huomisille,
niille joiden avulla hän liitelee,elämässään
matkailee,niitä näitä tutkailee
myrskynjälkeinen
aamu on
tyynen hiljainen,melkein anteeksipyytäväinen,
sillä se tuntuu elämän pehmeältä,
kivuttoman kauniilta
joulukuun toiseksi viimeiseltä
päivältä
onkohan se väsynyt eilisistä,
sillä se heilutteli ihkipuita,
repi talojen kattoja,
pysöäytteli laivat ja lentoliikenteen,
monet jalkaisinkin siirtyneet,
joten melkoinen veikko oli tuo hurjapäinen
hannes
elämä on kaikkeuden
kokoinen,
siksi minäkin sovin,
siksi kaikki,
hekin jtka eiväöt tarvitse elämän
liikennevaloja,
migrobit,
nuo elämämme ylläpitäjät,
vaatimattomat mutta vaativat,
jotka eivät tosipaikantullen rupea
kirjoittelemaan muistelmiaan
peruskoulu on ollut ja on
suomen
pelastaja,
sillä sen ovien kautta
yhteiskuntamme on saanut
tulevaisuuden tekijöitä,
näkijöitä,
heitä
jotka eivät polveutuneet
vanhoista kaavoista
yhteiskunnat jotka eivät
huolehdi vähemmistään,
menestyvät huonoimmin etenkin silloin
kun yhteiskuntaa kohtaa
elämää suuremmat kysymykset,
sillä niihin täytyy vastata heidänkin
joilta ei kysytä
taivaan tuulia ei ihminen voi
vaimentaa, sillä ihminen on
voimaton luonnonvoimien
edessä,
siksi meidän tulisi ajatella elämää
kestävämmältä kantilta,
koska vain siten ihmiskunnalla
on tulevaisuus
tesla on
sähköautojen
auto,
mutta valitettavasti sillä ei pääse
sinne missä ei näy naaraspuolen
pistorasioita
ennakkoluulottomat ihmiset pääsevät
pidemmälle,
sillä he eivät jarruttele silloin kun
pitää aukaista seuraavat
jenkit tarjosivat
ukraanalle viidentoista vuoden
rauhaa,
voi miten minua hävettää
vapaudenpatsaan puolestakin
kirpparipöydät notkuvat joulun
jälkeen,
sillä sinne kulkeutuu
monenmonta hyvää
jotka eivät kotihyllyyn enään
mahtuneet
joulun jälkeen tulee
tapanin
ajelut,rakettien ostelut ja
sitten
ollaankin
uuven vuuen puolella,
sillä puolella jossa sinitaivaalta tirkistelee
leveähymyinen aurinko,
tuo elämänryhtien nostattelija,
kukkkien kasvattelija
puistonpenkillä istuu
yksinäinen,
vanhuksen näköinen,
kaksikymppinen,
hän joka on elänyt elämää
joka jättää jälkensä sirompaankin
ihmiset ohittavat hänet nopeutetuilla
askeleilla,
katseen kääntämisellä,
jotteivät heidän tuntonsa heräisi
meistä jokainen voisi istua tuossa
ohitettavana,
poiskatsottuna,
mutta meillä on käynyt parempi
tuuri,
olosuhteemme ovat ympärilläme olleet
vähemmön ohdakkeiset jotta olemme
saaneet kasvaa
hyvinvoinniun terälehdillä,
josta pudotassamme olemme olleet kyllin vahvoja
selvityymään,ankariakin kokemaan
sairaudet vammauttavat ihmisiä,
etenkin henkiset, jotka ovat jääneet
hoitamatta,
siksi monet ovat alistuneet
päihteisiin,pirunjuotaviin, jotka johtavat
puistionpenkiltä ennenaikaiseen hautaan
leipäjonot kielivät
siitä ettei kaikilla
ole
varaa ostoskeskuksiin,
sillä sieltä ajetaan joutilaat pois
mutta heilläkin on nälkä,
siksi he käyvät nöyrtymässä
järjestöjen hyväntekijäis tarjoiluissa
kukaan ei hae huvinvuoksi
ilmaista ruokakassia,
vaan nälän pakottamana
yhteiskuntamne mainostuu
kansakuntien maailmankartalla
onnellisena kansana,
eikä syyttä,
sillä meillä ei ole ollut tapana
jättää ketään,
ei sodan-eikä rauhan vuosina,
koskaan
täydellistä yhteiskuntaa emme
saa,
mutta kylläkin sellaisen
jossa mahollisuudet asustavat,
siksi
ymmärrämme ettei kaikilla ihmisillä
mene hyvin,
sillä siihen vaikuttavat sellaiset asiat
joita emme voi ennakoida,
mutta siihen mihin voimme,
puutumme
jos ihminen olisi itsensä
kokoinen,
hän ei alentuisi tekemään
matalampia kuin nyt tekekään,
elikkä karsimaan luontoaan,
omaa äitiään,
synnyttäjäänsä
laihutuslääkkeet vetävät ihon
kalpean vetelän innottomaksi,
suorastaan mauttoman
matalaksi,
siksi sinun kannattaisi
elävöittää ruokatottumuksiasi
sellaisiksi jotka eivät keräänny
vetelehtimään
vyötäröllesi
kuvankauniit hetket ovat heijastuksia,
sillä todellisuus on
askelten jättämiä
hetkistä syntyneitä
kyyneleitä, jotka ovat
sittemmin kovettuneet
hyvänpäiväisiksi
uusi vuosi tuloillaan
vanmha lopuillaan,
vaihtuva hetki,vuoden retki,
jotka monesti ovat yhtä vuosikymmentä,
kokonaista elämän
mittaista,
ainakin heille jotka eivät tee tilinpäätöksiä,
inventaarioita tahi muutenkaan katso tarpeelliseksi
kurkistella ikkunoista
suomalainen,
kalevalan kankahinen,
metsänpoika tyttönen,
ikihonkain kokoinen
katajaisen jäntevän vänttereä
isoperseinen lupsakkasuinen
ihminen, joka ei pidä turhanmausteista, vaan
arkisista ja silloin tällöin tulisista pitsoista
jokaisen ihmisen omaksi eduksi
olisi jos he määräajoin joutuisivat etsimään
itseään,sillä se avartaa, muuttaa luutuneet
käsitykset ja avaa uudet elämänkysymykset
joihin voi vastata vain asenteitaan muuttamalla
älä takerru
pieniin
mitättömiin,
suuriinkaan,
vaan niihin joilla on enemmänkuin
heillä jotka eivät ole sitoutuneet yhteisiin
päätöksiin
elämän tärkein saavutus on
nähdä keväitä,
kaikkia, niitä seuraaviakin,
sillä niistä
elämä saa hohtonsa
ihmiskunnan tulisi jättää
jälkipolvilleen
vain tulevaisuudenuskoa,
sillä sen kautta enemmät avartuvat
syksyn jälkeen tulee pidempi hetki,
jolloin on tyhjää,
jotka keinuttelevat eilisillä
tulevilla
unelmilla,
mutta sitten tulee talvi
valkoinen ja vilpitön,
punaposkinen tyyppi jolla on
villapipo päässään,
tumput käsissään
kun oikein tarkasti katsot
elämääsi,
näet siinä äitisi joka
on myöhemmin aviopuolisosi
joulupäivä,
päivä jolloin toivutaan
eikä mittään aatella
ollaan vaan
illan hämärtyessä
viedään lahjapapeit roskikseen,
nakataan kuusi parekkeelta
pyykinkuivatustelineeseen ja
kahelaan yläviistoon
tahi sitten
ei,
vaan ootellaan
uuvenvuoden juttui
joulu
niin pyhänkaunis
etten pysty sitä
kokoisekseen koristelemaan,
siksi tyydyn kunnioittamaan ja tunnelmiinsa
puketumaan,
joulunsanomaa juhlimaan
rikas ja köyhä
voivat yhtä hyvin,
jos kumpikin pystyy nukkumaan
hyvin,
sillä silloin mieli punnitaan,
elämänarvot tyynytetään
henkisesti elämänhaavoittuneet
ihmiset
eivät hymyile keväisen
viehkosti
kokemuksiaan jakele,
vaan peittävät kaiket
onnellisuus syntyy
mielihyvistä,
niistä elämän pienistä
jyvistä joita on kylvettynä
jokaisen hetkeesi,
siksi sinun kannattaisi elää sopivasti,
jotta silloin tällöin kerkiäist
kerätä jyväsesi
elämässäsi on monia
minuutteja
hetkiä ja pidempiä
mutta sinä käytät vain laitimmaisia
miksi?
ihminen ei tule onnelliseksi
ylimääräisistä,
sillä ne painavat liikaa,
siksi elä ja kuluta itseäsi
omantunton puntarilla
ilmisen tulisi olla
nöyrempi luontonssa
ees,
sillä se voi suutttua hirmumyrskyksi ja
pyyhkästä ympäriltäs kaiken,
huomisetkin
elintavoilla on hintansa,
jotka hinnoitellaan
vasta sitten,
kun mitään ei ole enään
tehtävissä
useimmat meistä olemme
koulutetun samannäköisiä,
heitä jotka kävelevät samaan suuntaan
eivät sano poikkeavaa sanaa suustaan
useimmat,
mutteivät kaikki, siksi etenemme, emmmekä
jää itsemme näköisiksi
joulumieli tanssii jokahisen
kaa
tavallistenkin,
sillä se tahtoo vakiintuneita
liikuttaa
toisiin asentoihin siirrättää,
sillä siten kaikkialla on avaramman
valoisaa
tilaamattomat hetket ovat
keväänlapsia
uutukaisia,
niitä jotka eivät ole
lakastuneet joutavanpäiväisiksi,
tavallisiksi maanantaisiksi
jouluinen yötaivas
loistaa
tähtineen, siksi iltalenkkini
on
kevyenjutuisaa, sillä eihän askeleeni
paina arjen kiireistä,
turhien turhuuksista,
vaan joulumieleni
levollisuus saa ne mielellään
elämää ahmimaan
joulu yhdistää,
parsien
erilleen joutuneet,
sillä joulunsanoma yhdistää
etäälle toisistaan
ajautuneet,
kylmiin hetkiin syrjäytyneet
joulukirkko virsittää
minut joulutunnelmiin,
sieltä säveltyy joulun
perimmäinen tarkoitus,
anteeksianto, joka on suurin lahja
jonka olemme saaneet, se on myös lahja jota meidänkin
pitäisi lahjoittaa, sillä ilman anteeksiantoa,saamista
elämämme olisi surun
pyyhkimää
jouluni on hetki
jolloin istahdan,katson syvälle
itseeni
muualle,elämääni, siksi
rauhoitan kaiken muut askeleet
tekemiset ja katselen mielelläni
ikkunastani avautuvaa ikimetsää, sitä
joka suojeltiin, tulevaisuuden lapsille turvattiin
minullekkin,kaikille muille,nykyisyyksille, sillä sieltä
minun joulusanomani avautuu,syvälle sisimpääni avautuu
joulunaikaan elämäni
tärkeimpiin
juhlittuu,
pieniin hetkiin mukautuu,
läheisiin nojautuu
jouluni koristelen
eilisten
perinteisillä,
yksinkertaisilla, niillä näillä jotka ovat kestäneet
aikojen alusta,sukupolvesta toiseen, sillä
siten tavoitan joulutunnelman
en tarvitse näyteikkunoitten
paketoimia,
vaan tunteita jotka
kanssani joulupöydässä,
jouluperinteisiin osallistumista,
sillä sen arvokkaampaa lahjaa
ei olekkaan
hiljainen kotiseutuni
tieni
vie minut jälleen
lapsuuteni jouluihin,
silloin kun kylätie oli
jalanjäljistä täynnä,
tänään vain minun,
sillä muut kävelevät muualla,
siellä jossa katuvalot luovat kylmiä varjojaan,
kivikadut harmaan hyytäviltä, sillä eihän
niissä näy jälkeäkään,vaikka kulkijoita
tuhansittain
mutta lapsuuteni kylätiellä kaikki näkyvät,
hekin jotka poispuuttaneet, sillä kyltietäni
valaisevat yötaivaan tähtöset, kuutamoiset
unelmat ja haaveet jotka saavat jälkeni
itselleni näkymään,joulumieltäni koristamaan
paras joululahjani on
aistia läheisempien
rakkaudesta,
hetkistä joista loistaa
elämänhyvyys
huomisten janoavuus,
hetket jotka kutovat elämän
kauneimpia asioita
joulunaika valoisin
mieleni
syväisin,siksi hymysuisena
jouluani koristelen,
joulukortteja kirjoittelen,
menneitä aattelen,
tulevia halailen ja sulle
lahjan paketoin
joulunaika muistelevin
herkuista maistuvin,
siksi mieleni leijailee
lumihiutaleitten kanssa leijailee,
syvämmessäin majailee
pienet asiat ovat elämänsuurimpia
silloin,
kun isot väsyvät,
siksi älä hylkää niitä näitä
jotka eivät tarvitse suuria hetkiä
jouluni on
ilon ja toivon
juhla,
hetkien hyväilemä,
entisten muistelema,
uusien aattelema,sillä jouluni on
luojan lahjoittama juhla joka on
läheisyyksillä lahjoitettu
joulupöytä on
vanhoista resepteistä
katettu,
uusilla herkuilla tarjoiltu,
siksi makuhermot jo ennakkoon
mielissään tuttuja maistelevat,
uusia janoavat, herkkusuuna odottavat
lumihiutaleet leijailevat
kevyen keinuvasti,sillä onhan
joulunaika,jolloin arjenkiireet
vaihtuneet joulun odotukseen, hetkiin
jota leijailevat lempeän leijailevasti, niin
herttaisen sulavasti että nappaan kielelläni
hiutaleen,samalla kun joulusaunaan puita kantelen
koristelen joulukuusta
luonnonpuuta,
joka tuoksuu luonnolliselta,
hetkiltä jotka saavat mieleni tanssimaan
hyviä aattelemaan,
siksi laitan oksilleen hellän kauniit
joulukoristeet,
joulupallot värikkäät
joulutähden
valokkaan,sillä tämä hetki saa minut
hyviä aattelemaan,kauneimpiani lahjoittelemaan,
läheisiäni halaamaan,menneille sydämmein hyvät
muistelemaan,nykyisyyttäni maistelemaan
joulun kiireet eivät
rasita
kenenkään mieltä,
sillä onhan juhlien juhla,
joka hyväilee lempeästi, vaikka
on sinne tänne menemistä,
joulun tähtihetkien kattamista
jouluinen yötaivas tähdittää
aattoiltaa
sen hymyileviä tunnelmia,
hiljaisuuden arvokkuuksia
niitä näitä joilla ei ole kiire
mihinkään
sillä kaikkialla loistavat joulumielet
rauhan ja rakkauden liekit jotka hyväilevät
aattoillan nautiskelijaa
onneksi ihmiskunta viettää
hanukkaa,
joulua ja ramahdaa,
siksi
meillä on toivoa
viime vuonna pukki
tuli lahjoineen
toyotallaan,
mut juhannuksena poliisi vei siitä
kilvet ja lähti pukilta myös
ajokortti,
joten nyt hän tulee
boltilla
kaikkien lopussa
katse kääntyy
niiden alkuun ja myöhempiin
hetkiin,
tehtyihin ja tekemättömiin
jos ihmiset olisivat
nimettömiä,
heitä kohdeltaisiin kuin
eläimiä,
luonnonpuita tahi
elämämme ylläpitäjiä,
pakteereita
anna arvoa heillekkin,
jotka on
vähemmillä mitaloitu,
vaatimattomuuksilla vaatetettu,
sillä he ovat elämänsä tähtiä,
heitä jotka ovat nähneet muitakin kuin
elämän loistokkaimpia hetkiä
joulu tuoksuu pipareilta,
tuoksuu vehnäseltä
karjalanpaistilta,
kaikilta joulupöytään
katetuilta, mutta maistuvin on
hetki joka huokuu läheisyyttä,
hetkiltä jolloin kaikki
nojaavat toisiinsa
kauttarantain kerrotut
sotkeutuvat ohimeneviin,
joten on pareen
kertoa asiat
kasvotusten
elämänrikkailla ihmisillä
on
varakkaat luonteet,
sillä he ovat nöyriä elämän
pienemmillekkin,
heille jotka vain sivumennen
ovat,
huomaamattomina havaitaan
hyvä ihminen on
hyvä
silloinkin arki on kylmimmillään,
hetkillä jolloin elämänvarjot ovat
synkimmillään,
silloin kun hän ojentaa aikaansa
elämän pienimmille,
yksinjääneille,
ympäristöstään
erkaantuneille,
heille jotka eivät enää pysty kuin armoa anomaan
jos haluat menestyä
älä uhraa töillesi
kaikkea,
sillä elämänlähteesi on
levon ja vapaajanlähteellä
taaksepäin ei kannata katsoa
kuin silloin,
kun haluaa menneitä kunnioittaa,
sillä elämä vihertää huomisten suunnasta
joulukuusen valot
lämmittävät arkisen kiireistä mieltä,
sillä
ne lähentävät kaukaisemmatkin
vierelleen,
hetkiksi jolloin on hyvä olla, eikä
kiire yhtään mihinkään,sillä valonsa
saa mielen syvimmätkin hyräilemään
hyvänolontunnetta jonka ei tarvitse sanoa
itseään enemää
kaikki ei ole yhtään
jos yksikin on
eksynyt,
siksi
älä jätä lähimmäistäsi kaipaamaan,
sinua etsimään
jouluna syyvään
yötämyöten,
siksi tapanina vyö kiristää,
posket pullottaa,
mut
tammikuussa helpottaa,
vyön hoikimmat reijät pilkottaa,
janokin helpottaa
joulupukki ei viitsi
enään istua lahjoineen porojen vetämässä
reessä,
vaan on ulkoistanut homman
verkkokauppaan
ihmisen pitäisi muistella
silloinkin,
kun ei ole
alakuloisimmillaan,
sillä hyväntuulisena
muistetut ovat elämää
vahvistavia
ruben stiller on
suomettunut
jutsku,
siksi hänestä tykkäävät hekin
jotka eivät itsestään
rikkaat taluttelevat,,,
mielellään
pikkutuloisia, sillä
he antavat mielellään
vähemmmistään
ihmisasiantuntijat tuntevat
hyvin sairaat,
mutteivät elinkelpoisia,
sillä heitä ei ole dokumentoitu
ajankulun huomaat
peilistäsi ja ympäristöstäsi
kaikesta missä olet liikkunut,
niistäkin joille olet kääntänyt selkäsi
jouluni on
syvän rauhallinen,
turhista eleistä luopunut,
arvokas juhla, jonka kattaus
on katettu läheisilläni,hetkillä jolloin ei
kiirehditä pienistä,eikä mistään maallisten joutavista
jumala on
tyyppi, joka ohjastaa
omantunnon avulla meitä
polosii,
siksi vähempiosaiset,
pakanat eivät kävele suorassa rivissä,
vaan irvistelevät sivummalla huutaen
allahin loitsui
joulunaikaan mennään mummolaan,
siksi auto enemmänkuin täynnä, sillä
koko perhe kerrankin yhdessä
kylki kyljessä,
alkuun sopuisan tiukasti,
loppusuoralla vähemmän,
sillä nämä reissut on
tiukkaan ahdetut
kun katson eilisii
näen hyvii päivii
hetkii,
vaikka monet niistä olivatkin koukeroisii,
semmoisii, jotka olisivat voineet olla
sulavampii,
mutta ymmärrän, ettei makiaa maha täyveltä
joulu on ykkösjuhla,
sillä silloin juhlitaan
elämän
suurinta ja jokaisten läheisii,
meitä heitä jotka olemme arkemme
pyörittäjii
populistit tökkivät arkoja asioita,
sillä siten he pääsevät päivänvaloon,
valoon jolla on rasistinen elämänpolku
kun otat sopivan kokoisia
askeleita et
hengästy ja näinollen
pysyt pidempään elämäsi kiitoradalla,
arkesi johtotähtenä
joulukuu,
arjen valoisin kuu,
läheisyyksien kuu,
sillä silloin koristellaan
joulupuu,
yötaivaalla loistaa tähtikuu,
eikä mikään muu
ihminen syntyy tasavertaisena
mut
erittyy olosuhteistaan,
siksi toiset ovat elämän toisella
laidalla,
toiset vähemmällä
ei ihmisen tarvitse tyytyä
olemattomiin,eikä
mahdottomiin,
vaan
tavallisiin, joissa on
elämänmakuinen kuorrutus
ajatuksien voimat
ovat valtavat,
sillä niillä ei ole
muita vastustajia
kuin pessimismi,
tuo turhanpäiväinen
jarruttelija,hyvien asioiden
niittelijä,
joka kuitenkin polvistuu
nähdessään ajatusten tuomiset
joulupukki ajelee nykyään
autolla,
nelikolla jossa on vetokoukku ja teli
kärry,
siksi hän kerkiää jokaiseen kotiin
parvieläjät eivät
suojele yksilöitä,
mitään,vaan lajinsa huomisia,
siksi siellä jokainen uhraa itsensä
pyhimpien arvojen vuoksi
ihmisrodulle tuo elämismuoto ei sovi,
sillä ihmisluonto ei ole parhaimmillan
massatuotannon suurtuotannossa, vaan
ylsilöitten selviytymistavoissa
siksi ihmikunta on valtioitunut,
sillä meiltä puuttuu äärettömät avaruudet,
suuret valtamerten ulottuvuudet,
jonka vuoksi selvitymistarinamme perustuu
yksilöitten olemassaoloon,
huomisten kutomisiin,
eilisten museoimisiin
jouluna syyvvään
karjalanpaistii,
vuollaan sian kinkkuu,
maistellaan muitakin herkkui ja
vingutellaan visakorttii,siksi
joulupäivänä on ähky ja sylillinen
joulupapereita jotka eivät pala edes
saunanuunissa
itseään suurempiin
poääset
tikapuilla ja jumalattomalla
tahdonvoimalla, sekä hiukkasen
tuurilla
laittaessasi kädet
ikihongan ympärille
huomaat kuinka elämänvirta
juurettuu sinuun,
päästä varpaisiin,
tunteen pienimpäisiinkiin
silloin sinun on hyvä,
niin levollinen olo ettet tahtoisi
irrottaa käsiäsi ikipuun vyötäröltä,
mutta sinun on niin tehtävä, sillä ikipuulla on muitakin
ruokittavanaan
jos haluat voida
hyvin,
niin että hymysi
valloittaa syvimpäskin,
niin silloin sun pitää hymyillä niinkuin
silloin ennen,
silloin kun et itseäsi varjostanut
tänä joulunakaan joulupukki ei oo ajanut
partaansa,
silitellyt pukuaan,
mutta tänä vuonna hällä oli
uudet saappaat,
samannäköiset kun iskällä,
vaikkei isä kävele niillä sisällä,
vaan ulkona,
pakkassäässä,
mut enyvei,
tänä vuonna pukki toi akkukäyttöisen
polkupyörän,
samanlaisen joka oli mainoksessa,
joten
pukki on kunnon pukki,
uppotukki
kohtalainen olo
on
keinuva tila,
semmoinen jokapäiväinen juttu,
jolloin ei tapahdu erikoisia
aidot ihmiset
katsovat silmiin,
puhuvat suoraan
ja
arvostavat luontoaan
muut kiertelevät kaartelevat
etsien silmilleen jonkinlaista asentoa
ja
kiillottelevat ulkomuotoaan
jouluna ollaan
luonnostaan
hyäntuulisia,
sillä saadaanhan silloin hyviä tuliaisia
suussa sulavia ja niitä näitä
joita haaveet lahjoittavat
joulukinkku maistuu
herkullisen
jouluselta,
mutta muulloin se on
pelkää leivänpäällinen,
joka on viipaloitu
possun pyllystä ja löytyy useimmiten
tarjouksella kaupan kylmä
hyllystä
oon ruuhkabussin kuljettaja
kiireestä kantapäähän,
monen hetken pysähtyjä,
tunteiden kyyditsijä,
mutten kellekkään
mitään,sillä kuulunhan
kaupungin katukuvaan
oottelen tammikuuta,
jotta saan
kipasta alennusmyynneissä
noissa joulun jälkeisissä
hippaloissa,
sillä silloin mulla on
enemmän vähemmällä
rahalla
jouluna syön
hyvästi,
uusia ja vanhoja
laatikoita,
mutta suklaasta vähemmän,
sillä sehän on hinnoiteltu
mauttomuuksiin
joulunaika juoksuttaa
tuontuosta,
sillä tekemistä on monenmoista,
tuhannesti muistamista,
osoitteitten kaivelemista,
joulukuusen varastelemista,
joulupöydän kattamista,
lihomista,
mutta siitä se on loistoaikaa, että
uusiin hommiin vasta tammikuussa
joulunaika on
pehmosii pakettei
villasukkii ja töppösii,
vaik lasten silmät kovempiin
paketteihin mieluusti kiinnittyy,
kun taas vanhemmat tunnelmoivat
joulurauhan suomasta läheisyydestä
lähellään
joulunaika on hiljaisuuden
kauneus
hekkien hymyjen loistokkuus
sillä
se on myös enemmänkuin arjen
taival,
koska läheisyys yhteen
kokoontuu,
toistensa mieliin sylittyy
venäjän hallinto on tottunut
varastamaan
itseltään ja muilta,
siksi se on
rosvoretkellä ukrainassakin
ukraina taistelee
myös
muun euroopan puolesta,
sillä se sitoo
raakalaisen aseet rintamilleen
eu on tähän saakka
luottanut,
mutta nyt sen on varauduttava
puolustamaan,
sillä viholliset vähenneet,
mutta samalla suurentuneet
pienetkin sanat,
eleet ovat
suuria,
kun
niillä loukataan erilaisuutta,
ihonväriä,
kansalaisuutta,
sillä ne koskettavat klopaalisti kaikkia,
heitäkin,
jotka eivät ensimmäisenä erotu
joulunaika on hyvän
valon lämpimiä
aatoksii
jotka paketoituvat
läheisyyksillä,
hetkillä jotka loistuvat
syvämmen syvimpiin
ihmisen ei kannata
käydä ylikierroksila
sillä
silloin tuntteet
tulistuvat,
sanat jyrkkenevät,
posket hikisinä punoittavat
olipa jouluna
lunta,tahi
vihreämpää
niin jouluni on vuoden
tähtihetkeni,
juhla jossa läheisyys lämmittää
jäätyneitä hetkiäinkin
niitä näitä
vuoenaikana osakseni vierineitä,
taipaleelleni kertynyt,
siksi jouluntähti luo lämmönrakkautta
syvimpiinkiin
joulunalusviikot ovat
täynnä touhuamista
joka suuntaan
venymistä,
sillä silloin hyvät asiat katetaan
kaikkia muistetaan,
yhteiseen joulupöytään
kutsutaan
silloin on hyvin,
kun herättyäni saan
halata aamuauringon
sädettä,
joka kuusikon takaa kurkistaa,
silloin ja
silloinkin kun käteni elämää
syleilevät,lähimmäisiäni halaavat,
kaukaisempia tervehtivät,
sillä silloin on joulun pyhin hetki
jos elät ääripäissäsi,
jäät pienemmäksi kuin
luontaisesti olisit,
sillä ääripäissä ei ole tilaa
muille kuin kuihtuneille askeleille
jouluyö,
hiljaisuuden kaunis
hetki,
hetki jolloin turhat askeleet
lakanneet,
läheisyys sylittynyt,
pienet ja suuret yhteiseen jouluhetkeen
kuusittuneet
kahlitu elämä ei tarjoa
hetkiä jolloin voisit
olla ja mennä
tahdostasi,
siksi
älä
kudo itsellesi hetkiä jolloin joudut
anomaan olemassaolollesi lupaa
epäonnistumisten kautta
rakentuvat enemmät,
siksi kerää sen
jälkeen kaikki mitkä jäivät ja aloita
alusta,
toisella tavalla,
vähemmällä vaivalla, mutta muistaen ettet
voi oikoa sieltä mistä viimeiseksi
joulunhetket ovat hyväntuoksuisen
juoksuttavia,
läheisten muistamisia,
hetkiä jotka ovat
haikeuksilla katettuja,
siksi etsin ja haen osoitteita,
muistelen yhteisiämme,
pyyhin valokuvista arjet ja palaan
hetkiin jolloin olimme nykyisyytemme
vastaalkajia
kun et havaitse
itseäsi enempää,
olet elämäsi rotkossa,
siellä jossa et tee itselläsi
mitään,
siksi elä tavallisesti,
sillä tavalla erikoisesti että sinulla on
lähelläsi nekin jotka kauempana olevat
jouluni on hiljaisen kiireinen,
sillä haluan sinua hyvinmielin
koskettaa,
joulutervehdykseni lähettää,
lahjani paketoida,
siksi hymyhuulessa
jouluani askartelen,
joulumieltäni valjastelen,
sinua aattelen
muotoile ikävät asiatkin
niin,ettei niillä olisi
ikävänvarjokas
olo
se fiilinki joka latistaa
hymynfiilikset, mukavien
juttujen aatokset
venäjän kasvot ovat
verisimmät kuin
pahempien,
sillä sen hyökkäyssota ukrainaan
on siunattu kirkkonsa pyhimmissä
välttämättömiä asioita
ei kannata ohitella,
sillä siten ne kasvavat
itseään suuremmiksi
olisi hyvä
jos pystyisin rakastamaan
kaikkea,
mutta
menttämättä vapauttani
heidän vuokseen
yhden ihmisen ei
pitäisi
tehdä kahden tahi useamman
töitä,
sillä siten hän ei kerkiä lempi
puuhiinsa
euroopan täytyisi olla
itsensä näköinen,
sivistynyt ja vahva
vanha manner, se joka on näyttänyt muille
mantereille kuinka voi elää vähemmillä
eriarvoisuuksilla, sillä se tuottaa
laadukkaampaa elämää
yksilötasollakin
ihmisen tulisi saada elää
hyvissä maisemissa,
semmoisissa joissa olisi
vähemmän
julmia kohtaloita,
niitä näitä kompastuskiviä,
joihin voisi hajamielisyyttään
kompastua
ihmisiä pitäisi ruveta
parantamaan
sisältäpäin,
sillä ulkoiset hoidot
peittyvät ulkovaatteiden alle
ensin et ole mitään
sitten vähän,
sen jälkeen enemmän,
sitten nuori ja koululainen,
myöhemminkin,
mutta niiden jälkeen on pakko olla
aikuinen,
jotta voi katsoa elämää sinnetänne,
sillä pian tulee vanhuus,
jollon katsotaan poispäin,
sillä edesäpäin ei ole yhtä ihania juttuja kuin
silloin kun olit vähän
mitä sulavimmin sovitut
muuttuviin olosuhteisiin,
sitä vähemmän joudut sulattelemaan
itseäsi,
sillä ihmiset jotka eivät sitoudu yhteisiin,
joutuvat myymään itseään saadakseen
osakseen kuuluvat
silloin kun olet itsesi paras
kaveri,
kävelet elämänryhdikkäästi,
juuri sillä tavoin,
kuin mielesi tahtoo,
muut kahtoo
ihminen pyrkii luonnostaan
saamaan vähemmällä
enemmän,
siksi hän puolessa välissään
ahdistuu,toisiaan syyttelee,
yhteiskuntaansa vältttelee,
sillä omatuntonsa koputtelee
tuontuosta
uskon jumalaan,
kaikkivaltiaaseen, sillä niin minut
on seimitetty,
elämänpoluillani kasvatettu,
myöhempiini valjastettu,
vaikka en saa hänestä otetta,
sitä samaa otetta kuin asioihin joita voi
sormilla puristaa,
tunteilla keinutella
itsetuntoiset ihmiset
eläimet,
luontopuut ovat aitoja
luonnonluomia,
sillä he eivät teeskentele,
kiertele .kaartele.
vaan katsovat.kasvavat. suoraan
elämällä ohuesti,
joudut liukumaan päivästä toiseen
pintapuolisesti,
melkein huomaamattomasti,
kunnes havaitset itsesi
eilisistä ettei niitä ole
sinun ei kannattaisi
sitoa
itseesi
liikoihin,
sillä ne vievät aikaasi,
luovat vaivoja,
syövät
voimavarojasi ja kutistavat
vapauttasi
ihmisten ei kannattaisi
ostaa mitä tahansa, vaan
tarpeellista,
sitä joka tulee hyötykäyttöön
maailma on avara
paikka,
siksi tänne mahtuvst
mahdottomat ja tahdotut,
jokainen hetki,
sattumalta syntyneetkin,
skjsi älä ujostele unelmiesi
esittelytilaisuuksissa
älä elä kaikkea
yhteen putkeen,
vaan vietä välillä hetkiä
jotka eivät ole mistään kotoisin
neutraalit ihmiset ovat
henkisesti ylipainoisia,
sillä he eivät ole
purkautuneet
joulun jaloin lahja
on
läheisyys, vaikka se annettaisiin
kauempaakin,
sillä mikään joulupaketti ei sisällä
arvokkaampaa
kaupungin joulukadun
näyteikkunat ovat
lahjoilla valaistu,
unelmilla paketoitu,
mutta kadun syrjäkulmalla on
himmeämpää,
sillä sen varjoissa on leipäjonon
alkupiste,
jossa vähempään tyytyvät joutuvat
vähäosattomuuttaan jonottavat,
siksi
siellä ei näy joulupukin iloista hymyä,
vaan kasvoja jotka elävät askel kerrallaan
elämänlämpimät ihmiset ovat
pulskaposkisia,
heitä jotka vähemmän
näkevät elämännälkää,
tuota jokaasian
supistelijaa
enemmistö ei ole
aina oikeassa, mutta on
viisaampaa
antaa heidän päättää,
kun vähempien,
sillä he eivät hirtä itseään
muita
totuuden paljastuessa,
vaan jakavat vahingot
useimpiin osiin
jotkut asiat eivät synny
kuole,
vaan tulevat
tuulten mukana,
ainakin ne hetket jotka hymyilevät
aamuisin
elämää ei kannata säätää
tunteiden ääripäihin,
sillä
liiallinen kylmyys ajauttaa
pipopäiseksi,
nörtikkääksi, joka kahtelee itseään
toisten kautta
liian kuumat olosuhteet taas
tekevät olon hikisen punakkaaksi,
niiksi jolloin elämää kutituttaa
jokaisesta kohtaa
kaikkea et kerkiä
elämäs
aikana kokemaan
näkemään,
siksi sinun on turvaduttava
sellaisiin jotka ovat,
mutta seulo niitä tiheällä
siivilällä, sillä useimmat ovat
pelkkiä kuulopuheita,
juttuja jotka ovat mukavasti
väritetty
joulukuu on toivon ja hyväntahdon
kuu,
kuu jolloin kynttilänliekit
valaisevat herkimmin
sinnekkin jotka muuten
kulkevat neonvaloilla,
noilla elämänkylmimmillä
lyhtysillä
kutistettu elämä
on
ryppyinen taival,
hymytön ja valoton
oljenkorsi, joka taistelee
syyskuun hyytävässä merihädässä,
siellä jossa yötaivaan tähdet sammuneet,
toivonkipinä himmennyt
katselen elämänvuorille
päin,
sillä minä tykkään niistä,
koska sieltä näkee kauaksi,
ihan pohjallekkin saakka,
siksi silloin tällöin vaeltelen sinne,
oon hetken ja palaan arkeni luo,
elämänmyönteisempänä
älä hylkää poisheitettyä
julkisewsti teurastettua,
ulosottorattaisiin joutunutta,
sillä he ovat kokeilleet puolestasi
miten käy kun hyvistä elämänkulun
kulmista käännyt varjoisimmille kujansuille
jos olet askeleenmitan edellä
aikaasi,
olet jokaisen
kohtalonkysymyksen
avaintodistaja,
hän jonka syliin kaikki pahat
kannetaan
kun taivas katsoo
viattomimmillaan,
silloin se on hyvillään,
niin suojasäinen,
ettei se myrskytuulistu,
synkkinä
sadekuuroina vihmoittele,
vaan lepattelee lounaistuulisena,
hyväilevän pehmoisina, niin
levollisesti että hyväntuulisuutensa
tarttuu heihinkin, jotka vanhoja
kaunoja kantavat
kun katselen tuonnemmaksi,
näen hyviä,
maholluksii,
tahi niitä joiden luokse voin huoletta
jalkautua, lennostakin,
jutella ja päivitellä,
siksi en vierasta hetkiä jotka eivät
ole tämänpäiväisen näköisiä
ihminen voi elää tavallisestikkin,
sen kummempia aiheuttamatta,
olemalla hetkinsä kokoinen,
mutta niin että hän sopii sovittuihin,
niihinkin jotka ovat hyväntavan
mukaisia
,
katselen lähellelleni
sillä kauemmaksi en
näe,
vaikka tunnenkin niiden
olevan tulossa huomenna
luokseni,
siksi elän läheisteni kanssa,
heidän joiden kanssa
yöt ja aamut tulevat
ajallaan
suureet innovaatiot
syntyvät sivistys
kehdoissa,
niissä jossa osataan
lukea laskea,
harmaankivenkin läpi
puskea
ihminen on edustavimmillaan silloin
kun hän
on vähimmillään,
niin alasti ettei hänesä ole yhtäkään
villoilla täytettyä
kun katselen vähiä ja
heitä jotka eivät ole itseään enempää,
ymmärrän ettei minunkaan tarvitsisi,
usein ei kannattaisikaan,, sillä he
näyttävät enemmän
joulukuusi,
pieni kaunis metsäkuusi
tuoksuvainen,
jouluntuoksuinen,
hyvänmielen läheinen on
ulkona odottamassa
jouluaattoa,
tuota elämämme läheisintä hetkeä,
jolloin katseet kääntyvät elämän korkeimpiin,
sinne saakka johon ei kuusen latva yllä,
ihmisen mieli kanna
muurahaiset nukkuvat
joulukkuussa,
niin karhutkin,
mutta ihminen on jokasään
valvottelija,
silloinkin kun ei haluttaisi
joulunaika on hetkiä
jolloin ajstellaan
lähemmin,
tunnetaan syvemmin,
sillä silloin arki on herkimmillään
ongelmien ratkaisuissa
avittaa se,
jos levität kaiken eteesi,
sillä siten havaitset solmut ja
ongelmakohdat,nekin jotka ovat
vaikkeivät mitäkään
ennakkoluulottomat ihmiset
pääsevät
lähemmäksi,
sillä muut ovat jääneet
itsensä taakse
jos elämänasentesi on
valoisa,
vaikka koko seutu olisi
pimennossa,
pärjäät kyllä,
sillä pimeä ei halua seurakseen
valonpilkkuja
kahtelen elämää,
vaikka olenkin
monet hetket tavannut,
sillä ne ovat muuttuvaisia
nuortuvaisia ja niitä näitä,
jotka jotain uutta virkkovat
olen näkymätön
muille heille,
mutten itselleni, sillä
olen hänen paras kaverinsa,
ikuisesti,
sillä olemme oppineet olemaan,
toisiamme tukemaan,
eteen ja taaksepäin
vapaa ihminen hymyilee
herkimmin,
kuin
varjostettu, siksi pyri elämään niin
ettet sido itseäsi turhiin
ihminen on
melkein kokonaan
vettä,
luuta ja nahkaa,
loput ympäristönsä koristelemii,
siksi he kuivahtavat helposti
hetkistä, elämän helteistä
nuoruus on
hetkiä,
hyvempiä,syvempiä,
kaikkea,virheitä ja jalostuneita
hetkiä,
niitä näitä joiden kautta aikuisuus
valmistuu,
näköiseksesi kuvastuu
yllätä itsesi silloin
tällöin toimilla joiden
kautta joudut
itsesi ulkopuolelle,
sillä miiden kautta
aikuistut
jos pystyt katsomaan
vaikeuksien hetkillä
hetkiin,
joihin ei nykyisyytesi yllä,
olet voiton puolella,
uuden
elämäsi ensimmäisellä rappusella
suot ovat enemmänkuin
karpaloittn
kasvumaita,
sillä ne säätelevät
ihmisten askeleita
euroopasta tulee elinvoimainen
manner,
kun siihen ei kuulu
venäjä,
sillä se on tuhonkylväjä
usa ei olisi mitään
ilman siirtolaisiaan,
eikä eurooppa yhtään,
ellei se salli seuraaviaan
ihmeellisyydet ovat kuolleet
sulkupuuttoon,
sillä ihmiset ovat kurkistautuneet
kaukaisiinkiin
jos mietit liikoja kapenet,
usein myös kalpelet
sillä
miettimisten jälkeen ei jää kuin
tyhjät raamit
ensin oli
kiertokauppiaat
sitten kyläkaupat,
sitten myymäläautot,
sitten kauppakeskukset,
sitten hypermarketit,
sitten
verkkokauppa, ja sitten ei mitään
ilmastomuutos pakottaa
meidät muutttamaan
totuista, sillä eilisemme
eivät pärjää huomisissa,
jotka ovat vuoksemme äkkijyrkästyneet
automaattisesti tehdyissä
tuotteissa ei ole
ihmisten tunteita,
eikä mitään,
sillä ne ovat syntyneet
liukuhihnalla
samasta näkökulmasta toistuvasti
katsotut rupeavat
näyttämään samanlaisilta,
siksi kannattaa kääntää
katsettaan
verovaroin kustannetut
palvelut ovat kalliita yhteiskunnalle,
mutta halpoja käyttäjilleen,
heille jotka ovat ne kustantaneet
elämä on aina jotain
enemmän kuin
eilisiä,
sillä vain siten uudet keväät
kukkaan puhkeavat, suvituulet otsaasi
hyväilevät,
syksyn luonnonantimet herkullisimmillaan
mutta
valokuvat jotka on otettu ennen tämänpäiväisiä
sisältävät enemmänkuin huomisten hahmottuvat
silloin olet elänyt enemmän
kun
väsyttää,
siksi huilaa ja selaile
itseäsi, tärkeimpiäsi
älä tee elämäsi kaikista
päivistä maanantaisia
hetkiä joihin on herättävä
vaikka virututtais,
vaan sellaisia päiviä jolloin ei malttais
ollenkaan kulkea kellon tahtiin,
vaan nopeammin
joulumieli kaivelee
vanhat tutut
luokseen,
heidät ja meidät jotka olimme
silloin samanpäiväisiä,
hetkiä,tunnelmia
tänään kaikki olemme toisistamme kaukana,
niin kaukana ettei joulutervehdys sinne yllä,
facebook kanna,
siksi koristelen meidät yhteen
joululyhteeseen,
siihen josta talvilinnut tykkäävät
joulu on kaunis juhla,
tunnelmallinen hetki,
elämän retki,
siksi en koristele sitä arjellani,
vaan omalla tavallani,
läheisteni luvalla
omalla tuvalla
älä nouse itseäsi ylemmäksi
sillä siellä olet hukassa,
pohjattomissa tunnelmissa,
siellä jossa et näe yhtään
itseäsi
vaan kylmiä elämäntuulia, joissa ei yhtään
itkua naurua,
vaan pohjatonta syvyyttä
silloin on aamu,
kun on viellä yön
pimeää,
lintuset nukkuen hymyilevät,
aamuauringon
ensisäde ikipuun oksan haarukasta
pilkistää
juhlien jälkeen alkaa
tavalliset
tutut,
siksi älä juhli itsesi
elämän nälättömäksi,
vaan jätä itsesi arjen
janoisaksi
elämännäkijöiden pahin uhka
on tekoäly,
tuo viisaiden lapsi,
joka on vallannut
ajan heiltä jota se monistaa,
mutta jota kukaan ei tunnista omakseen
kun olet suurinpiirteinen,
olet suurinpiirten
kaikkea,
mutta et loppuvalojen
sammuessa
sitäkään
älä sulje itseäsi
pois,
mistäkään,
sillä koskaan et voi tietää
mihin oveen joudut koputtamaan
eurooppa on liiaksi
itseään säänöstellyt,
ihaneisiinsa mallittunut,
siksi muu maailma
menee eestä ja takkaa ohitsemme
työpaikkojen kautta
kylät ja kaikki
elävöityvät,
muuten näivettyuvät,lomapaikoiksi
rantautuvat
pelkkä minä en ole mitään
sinäkään,
vaan me kaikki
yhdessä
olemme näköisiämme,
toisiamme ja niiden jälkeläisiä,
huomisia
juhlien jälkeen
katson sinitaivaalle,
onhan seuraavan päivän
puolikas,
minäkin, mutta menen varovasti,
sillä juhlissa soutelin koko vuoden edestä
isänmaa,
synnyinmaa,
on enemmänkuin
hetken onni,
kultakaivos, sillä se kestää
kohtaloitten julmat,
arkisten heikkoudet ja ne hetket
jolloin se saattaa minut huomisiin
silloin kun asiat suju toivotusti,
kalpenet elämän
kalpiaksi
käpertyen itseesi
kun sinun tulisi mennä tulla
elämän ahneesti,
sillä elämänvaikeudet eivät pysy
vauhdikkaitten ihmisten kintereillä
en juhlinut isänmaatani
linnan
juhlissa,missään,
vaan olin töissä,
elämäni hyvinvoinnittajalla jolla
on isänmaan siunaus
avittaa minunlaisiani elämään
työstäni
suomi on
maailmankartalla
pienisuuri kansakunta,
osaava tasavalta jota ei
alistamalla saa ystäväksi, vaan
hyväntekemällä, siksi se onkin usein
kokoaan suuremmissa päättäjien pöytien
vakiojäsen
isänmaa,
wäinämöisen tantereitten joukahainen,
kivisten peltojen kyntäjäinen,
huippu teknologioitten
synnyinnaa,
tuhansien
järvien,itsepintaisten jurokkaiden
kotomaa,loistaa tänäänkin vapaan hymyilevänä
vaikka hällä kädet täynnä tehtävää,
siksi nostakaamme malja isänmaalle,
meidän omalle kunniakkaalle kohtalollemme
isänmmaame itsenäisyyden
joulut eivät ole
turhan koristeita,
vaan juhlahetkiä joiden
eteen on taisteltu,
kipeitä asioita taivuteltu ja
pysytty vapaina, niinkuin siniristilippumme
joka salossa uljaana sinitaivasta vasten liehuu
kuudes joulukuutta
on
isänmaamme syntynyt,
siksi tänäänkin joulukuun
kuudentena olemme enemmän kuin
muuten,
siitä kiitos vahvoille sukupolvile,
uurastajille, rajamme säilyttäneille,heille meille
kaikille joilla on suomalainen sisu
tatuoitu mielemme syvyyteen
joulunaika laittaa muistamaan,
sillä se taittaa arjenkiireet
hetkiin jolloin kiire
kynttilänliekkiin
lepattuu,
lämpimiin ajatuksiin liekehtii
nykyajan joulut
muuttuvat muisteloiksi
hetkiksi joissa pukki ei tule
hiihtelemällä,
vaan verkkokaupan kautta
joulutähti loistaa
kauniimmin
siellä mistä
loistavat muutkin
elämänhetket.viattomimmin.
sillä sen loistokkuus ei pääse oikeuksiin
puolitotuuksien varjonmailla
joulunajan juhlissa
perinteet maistuvat,sillä
niiden kautta nykyisyys saa
uudet mausteensa
jouluaattona arki hiljenee
itseensä vaipunee,
sillä elämänterhakkuus ei silloin ole
keväisissä tunnelmissa,
vaan vakiintuneissa
pöytätavoissa,
sillä jokainen karjalanpaistin mauskettelija
haluaa kunnioittaen
muistella
syntiä syviä, vaikka hän olisikin
nykysukupolven rehellisin
pyhiinvaelttaja
joulu tulee joka vuosi,
mutta kaikkein mukavammalta
se tuntuu silloin,
kun ensikerran ymmärtää
kovan lahjan merkityksen,
sillä sen jälkeen muut joululahjat
voitaisiin jaella vähemmin huomionosoituiksin jo
alkukesästä
joulunsanoman suurin merkitys on
läheisyys,
välittämisen tärkeys,
sillä jokainen ihminen haluaa
että hänestä välitetään,
ainakin silloin kun omat voimat
ovat
luovuttaneet
joulun odotus on
kiihkeitä
mieliä,
odottavia hetkiä,
jolloin poskipäät punoittavat,
korvanlehdet punaisina heiluvat,
katseet katonrajaa mittailee,
hermotkin viulunkielellä
vinguttelevat,
mutta het kun
pukki ovesta sisään
rymistelee,
niin jännitys laukeaa,
kasvot kalpenevat,
sillä silloin on tilinteonaika,
sillä kukaan ei halua olla
lahjaton
joulu on vuoden
lämpöisin juhla,
koska sitä koristelevat
läheiset ja vieraat
sillä joulu yhdistää heidätkin
jotka kauempana olevat
jouluyön
tähtöset yötaivaalla siintävät,
kuutamon luodessa niille
unelmien sillan,
jolla lasten joululahjattoiveet
kiirehtivät kuusen juureen,
lahjapaketeissaan
joululaulut pehmentävät
joulukiireitten kiirehtijää,
tuhansien asioiden ahertajaa,
joulupöydän kattajaa,
se myös tahdittaa välttämättömien
tehtävien
tekijää
joulun merkittävyys
paketoi
ilon ja riemun
koskettaen elämän jokaista
hetkeämme,
sillä ilman joulua meillä olisi
toivottomuus
joulumieli on pienistä
murusista koottu,
jokapäiväisistä alustettu,
hyväntahdon juttusista
leivottu
ystävänlahjaa ei tarvitse
paketoida,
sillä se ei sovi paketteihin
sillähä
onhan se on elämän
kokoinen,jokapäiväisen
suuruinen
joulu on joulukortin
kokoinen,
arvokkaampi kuin sen postimerkki,
merkittävämpi kuin sen lähettäjä,
enemmänkuin yksikään
muu viikonlopun aiheuttama
tapahtuma
jouluinen lumihiutale on
elämänkevyt,
sillä se syntyi syksyn ja talven
vaeltaessa kohti jouluaan,
pyhäää hetkeään kohden,
sillä siellä siitä syntyy kinos,
lumipeite josta lapset pyörittävät
lumiukon, talven komeimman
ukon
jos jeesus ei olisi syntynyt
bethelemissä,
juudaan maalla,
nykyisessä israelissa
tuomitsisin israelin armottomammin,
mutta nyt en voi,
sillä enhän minä luojaani vastan
kapinoi
kaupungin pääkadun jouluisat näyteikkunat
pursuavat jouluisilla
loistollaan,
herkuilla ja unelmilla,
hetkillä jotka jäävät useimmile
haaveiksi,
onneksi, silä ne ovatkin satumaailman
fantasioita, joita emme arjessa tapaa,
mutta niitä on hauska katsella,
sillä ne saavat mielet unelmoiviksi
joulu on tosi
kertomus,
luomakuntamme
seimen,
pyhin kertomus,
jonka ansiosta olemme ja voimme,
se ei ole mitään heille jotka vain ohimennen
elävät,
mutta suurin heille jotka jokainen hetki kokevat
joulu syntyy
koko vuoden arkipäivistä,
pyhistäkin,
siksi se on niin juhlava juttu
joulumieli on
tyyntynyt hetki
arjen kuvastaan, sillä sekin haluaa
olla hetki, jolloin läheiset ovat lähempänä
kuin nykyisyys
ukraanalaisten joulurauhan
rikkovat pommituksillaan
venäjän viikatemiehet, jotka
elävät toisten verestä,
siksi maailman sydämmet itkevät ukraanailaisten
kanssa,
heidän joita teurastetaan kuin
olemattomia,
oi jumala,
anna tuon kärsineen kansan kestää
kaikki tuo elämäntuska jonka putinin hallinto
raakuudellaan aiheuttaa
jouluna elämänkiireet
hiljenevät, sillä silloin on hetki,
kuunnella pienten hetkien ääniä,
kuiskausten supinoita,silmillä kerrottuja,
olemuksilla taivuteltuja,
niitä näitä arjen kuulumattomia jotka
ovat kuitenkin elämämme tärkeimpiä,
sillä sydämmen ja tunteiden äänet ovat
enemmänkuin arjen kiireissä syntyneet
moottorikelkalla hurjasteleva
joulupukki,
on
tuntureiden
vauhtiveikko, sillä hän hetkessä
pyrähtää pienten lasten luo tuomaan
joululahjoja, vaikka he asuisivat suurien kinosten
hurjimmissakin notkoissa,
sillä hänen kelkkansa on tehty joulupukin pajalla
juuri sitä varten
lumihiutale laskeutuu
pehmeäsiti
jäätyneeseen
puunoksaan, jossa se kukittuu kuurankukaksi,
talvikuningattareksi,
häneksi joka hymyilee kaikille ulkonaliikkuville,
talvilinnuille,
jänöjusseille, kettukeikuroisille,
variksen pojille, oraville ja muille
karvaturreille,
pakkashuurteisille hetkille, jotka viettävät kanssaan kaunista
pohjolan talvisäätä
joulunaika on
hetkiä,
jolloin ihmisten muistaminen
on
lähempänä kuin milloinkaan,
sillä silloin on hetki aikaa pysähtyä
kuuntelemaan heitäkin joiden ohitseen
arjessa kuljetaan,
heidänkin jotka ovat ajasta toiseen siirtyneet,
siksi joulunaika on ihmismielelle hetki, jolloin tavoitetaan
elämänsä tärkeimmät, ne pienemmän mahtavavimmatkin, jotka
eivät itsestään sen enempää
joululaulut iloisesti
raikaa,
onhan syyslukukausi päättymässä
koulun joulujuhlaan
jossa lapset
joululaulujaan esittävät,
siel vanhempien silmäkulmat
ilosta vesittyy,
tunnelmat herkimmksi muuttuvat,
sillä mikään ei ole niin sisäsyntyistä,
kuin kuulla lasten laulavan tunteittensa
aidoimmilla sävelillä
lumihiutaleet leijailevat
pehmeässä pakkassäässä,
onneksi pukilla on tonttulakki päässään,
jottei tuuhea partansa jääpuikoiksi jäätyis,
kun hän reessään tekee matkaa
lasteten luo
reki on pullollaan kahjoja,
isoja ja pieniä,
pehmeitä ja kovia,
joita pukki tonttuineen
korvatunturin pajassaan on pitkin
vuotta aherrellut
tunturin rinteet lumesta pöllyävät kun
pukki rekineen hurjaa vauhtia
laskettelee,
porot innoissaan kiihdyttävät
vauhtiaan sillä hekin haluavat nähdä
lasten iloiset kasvot kun pukki heille
lahjat ojentaa
joulupukki joulupukki
koko vuoden
lahjakkain ja hyvätahtousin
hymynaama,
pehneäsanaisen ymmärtäväinen,
siksi hänen juttusilleen mielellään
menisin, jos vain ei niin kauhiast
ujostuttais
näyteikkunat joulunodotusta
hohtavat,
sil niit ovat
pukintontut ahkerasti
somistelleet,
joulutunnelmii viritelleet
siksi katseet sinnepäin hyvinmielin
kääntyvät
joulumieli tarjoilee
ympärilleen
hyväntahtoisuutta,
elämänkeveyttä,siksi hetket ovat
luokseenvetäviä
joulupöydän antimet ovat
resepteillä valmistetut,
isovanhemmilta opitut,
siksi ne maistuvat aidoilta
joulunaika on muistamista,
haudoilla käymistä,
joulukirkon tunnelmista
nauttimista, se on joulusiivoamista,
jouluruokien valmistamista,
joulukuusen koristelemista, sillä onhan se
vuoden juhlavin kuu,hetki jolloin läheisyys ja
hyväntahtoisuus halaavat toisiaan
älä riennä aikas ohi, äläkkä ahmi sitä mikä vast itämässä, huomisissa varttuvii, vaan elä hetkilläs, niinkuin luontopuut pensaat ja viljapel...