kun taivas katsoo
viattomimmillaan,
silloin se on hyvillään,
niin suojasäinen,
ettei se myrskytuulistu,
synkkinä
sadekuuroina vihmoittele,
vaan lepattelee lounaistuulisena,
hyväilevän pehmoisina, niin
levollisesti että hyväntuulisuutensa
tarttuu heihinkin, jotka vanhoja
kaunoja kantavat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti