oikoteitä kulkiessa
maisemat näyttävät vierailta,
eikä aurinkokaan hymyile,
ketunpojatkaan lymyile,
siksi käännyn takaisin oikealle elämäntielleni,
siellä jossa varjonikin hymyssäsuin hymyilee
lentämäåän oppinut linnunpoikanen on innoissaan,sillä nyt hällä nokka täynnä itse pyydystettyä syötävää, elämän taivaanranta katsottavanaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti