torstai 23. huhtikuuta 2015

aamu....

Yö riisuu viittansa,
aamu kajastaa,
sirritän unisilla
silmillä,
Kasaan itseni
työpäivään,
vapailla venyttelisin.
  Koirakin pituuttaan mittaa,
lähdemme hölkyttelemään,
tutut haistelut,
tuttuihin paaluihin koira
itsensä ilmoittaa.
Aamu on tuntia pidemmällä,
melkein päivän otteessa,
Palautan koirani pehkuihinsa,
käynnistän itseni
työmatkalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

hyvät hetket,,,

hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...