sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

katson...

Katson,
en saa koskea,
en yletykkään,
olet aidan takana,
porttimme aukeaa
ajoillaan,
nyt suljettuna.
Odotan täyden kuun aikaa,
silloin
elämämme laidunmaat,
yhteisemme,
sovittuna hetkenä,
kuun varjostaessa,
aukenevat
suutelemme
sinettimme,
yli vainioiden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...