Päivä kerrallaan,eihän sitä nyt urakalla,
minuunhan mahtuu sen verran vain.
Ennakoin,
mutten päivääni tunne,
asetun hyvälle mielelle,
mieleni ovi selällään,
en raottele,
tahikka kokonaan
säpissäkään.
Olen kaino mies,
askeleeni eivät kopise,
mut kulkuun jouduttuaan
etenen,
päivässänikin
mielinkielin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti