lauantai 18. huhtikuuta 2015

olin pikkupoika...

Muistan, kun olin pikkupoika,
näen nyt
itseni isommin,
aika on muotoillut,
mulkosilmätkin vihertävät,
möhövatsa kurnuttaa,
räkä tippuu toisesta sieraimesta,
toinen tukossa.
Muistan, kun olin solakka
omenavaras,
pappi liperit kaulassa
juoksutti pitkin pappilan peltoja,
ei saanut kiinni,
kuoli kesken kaiken,
Jumala kiskas mukaansa,
tuli uusi pappi,
ihan juoppo,
antoi omenatkin juoksematta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

mukavuussyistä,,,

ihmisen ei kannata rakentaa itseään kaukaisempia sillä seuraava sukupolvi purkaa ne mukavuussyistä, mutta jos eivät kerkiä niin aika murenta...