Vitura,
yks russakka raapii kurkkutorveani,
tahtoo pois mahasta,
röyhtäyttää,
nieleskelen sitä alemmaks.
Tapani mukaan kupillisen noita keltapyllyjä
aamiaisella kupillisen syön,
veden kera alas huitasen,
en pureskele,
olen inhimillinen, en
elukanrääkkääjä.
Yksi sitkis ei mahahapoissa taintunut,
saamari,
kylläpä kipittelekin kurkussain..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti