sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

yön selkä....

Yön selkä,
pimeän ääretön,
tähdetön taivas,
sumuun
verhottuna.
Kuljen sanatonna,
aistini tuntevat,
äänettönnä kuulevat,
yön tumma hehku,
sanaton hiljaisuus.
Jatkan matkaani,
hiljaisuus kutsuu,
astun sisään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kelohonka,,,

kelohonka on elämänpuu,sillä se elää kuolleenakin