sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

yön selkä....

Yön selkä,
pimeän ääretön,
tähdetön taivas,
sumuun
verhottuna.
Kuljen sanatonna,
aistini tuntevat,
äänettönnä kuulevat,
yön tumma hehku,
sanaton hiljaisuus.
Jatkan matkaani,
hiljaisuus kutsuu,
astun sisään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vanhat tavat,,,

vanhat tavat iskostuvat syvään, siksi ihminen rutinoituu,tapoihinsa kangistuu, muutosvastarintaistuu, itsensä kokoiseksi hahmottuu