sunnuntai 17. toukokuuta 2015

hämyinen ilta...

Hämyinen ilta,
katuvalot sadetta tanssittavat,
olen näyteikkunan suojassa,
Luokseni tulee elämänsä menettänyt,
alkoholisti,
juttelimme  sateen suojassa,
hän kysyi ikääni,
kerroin,
hän pyysi, että antaisin kirjeen
eräälle ihmiselle,
lupasin, hän hymyili ja lähti.
  Vein kirjeen hänen osoittamaan
kohteeseen.
Kirjeen vastaanotti sama henkilö,
joka sen antoikin, se puliukko,
mutta nyt eri vetimissä,
tyylikkäänä herrasmiehenä.
  Olin sanaton,
tein lähtöä,
hän tarttui käteeni ja sanoi,
poikani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...