olet poissa,
jätit muistosi,
mutten komerooni mahduta.
Akkunastani näen huomisen,
hämärää,
ilonkirkkaus on ruuduiltani
kaikonnut,
katson sateenkastamaa pihaa,
jalanjälkesi huuhtelemaa.
suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti