Sinitaivas,
ei nyt,
on yö,
täysi yö,
keskiyö, mut
päivällä taivas sinisyyttä loisti,
pilven hattaraakan ei katseeni
tavannut.
Nuotioni loistaa yössä,
olen laavulla,
kalastusretkellä.
Yö ei ole hiljainen,
yö on joidenkin aikaa,
lepakko ruokailee nuotioni hämyssä,
yö perhoset liitävät,
metsäpeurakin kurkisti männyn takaa,
uskon, että muutkin kainoimmat
elävät minut näkevät.
Nämä hetket tekevät minusta
itseni kokoisen.
Täällä ihminen tutustuu
itseensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti