maanantai 18. toukokuuta 2015

sateinen aamu...

Sateinen aamu,
en keksi suuria,
en ajattele mahtavia,
tuumailen ajankulukseni.
Veden pintaan pisarat
pomputtavat ympyrän,
toisen toisen perään,
vesikirppu taidokkaasti
väistelee,
lumpeenlehti keinuttaa kaunista kukkaansa,
suopursu avaa tuksunsa.
  Olen laavun suojissa,
lämmittelen, 
Ahti soi soppakalat, kala on ahneimmillaan
ennen sadetta,
pisarat siltä ruokahalun vie,
rupee leikkisäksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...