maanantai 18. toukokuuta 2015

sateinen aamu...

Sateinen aamu,
en keksi suuria,
en ajattele mahtavia,
tuumailen ajankulukseni.
Veden pintaan pisarat
pomputtavat ympyrän,
toisen toisen perään,
vesikirppu taidokkaasti
väistelee,
lumpeenlehti keinuttaa kaunista kukkaansa,
suopursu avaa tuksunsa.
  Olen laavun suojissa,
lämmittelen, 
Ahti soi soppakalat, kala on ahneimmillaan
ennen sadetta,
pisarat siltä ruokahalun vie,
rupee leikkisäksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

ihekseen,,,

ihminen ei pääse kuuhun yksinään, sillä  hän pystyy ihekseen rakentamaan vain itsensä verran