tiistai 19. toukokuuta 2015

veneheseni...

Veneseni, se minua Päijänteen pinnalla
kuljettaa,
pieni venhoseni.
Onkivapa nokassaan,
koirani Dita peräsimessä,
kalareissuilla soutelemme,
otti paikkoilla anteliailla.
Veneeni pienen kevyt,
sillä vaaran karit sulavasti
kiertää,
vaahtopäät taivuttaa.
  Soutelemme,
annan kasvoni päivettyä,
annan sivutuulen kuljettaa,
kuuntelen liplatusta,
linnut matkaamme laulattaa,
veden tuoksut,
ilman raikkaus,
taivaan ikiaikaisuus,
äänetönnä veneeni liplattaa,
mieleni mukavoituu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...