sunnuntai 17. tammikuuta 2016

hiihtelen...

hiihtelen,
päin nousevaa aurinkoa,
raikasta latu-uraa
tunnen, kuinka luontoäitee
hyväilen suksiani hiihdättää,
pakkaskeleillä hemmottelee.
minun ei tarvitse puhua, ei mihinkään
vastata,
minä vain hiihtelen
päin nousevaa arinkoa,
joka yöllä kuuksi vaihtuu,
varjonaan hiihtelen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

älä isottele,,

älä isottele, sillä siten pysyt paremmin itsenäsi