lauantai 23. tammikuuta 2016

juoksen hikipäässä...

juoksen, vaikkei mihinkään kiire,
juoksen kaventuakseni,
kiel pitkällä hikisenä kurvailen,
tunnin sekopäisenä hölkkäilen,
kuppeeni kaventuneet.
  vääntelen peilin edessä,
hoikka poika,
pää ryppynen,
posket huvenneet,
luuta ja nahkaa sekä
askelmittari,
tämäkö on eloni tarkoitus,
höh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...