keskiviikko 13. tammikuuta 2016

kissani...

kissani istuu sylissäin,
mielistelee kehräten,
mirri on vanha,
viisas ja kutiseva,
sillä on syyhypunkki.
  hoitelen sitä salvalla,
ei tykkää,
mutta
ymmärtää,
että yritän nujertaa
kutisuttajan.
  kissani on
jostain karannut,
tullut ja mennyt,
tuli huusholliini viistoista vuotta
sitten,
rappusilla naukui,
jäi taloksi ja
rupes makoilee ikkunalaudalla,
belarguunian vieressä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

jos ihmistä ei olisi

  jos ihmistä ei olisi, luonto valtaisi kaiket