lauantai 16. tammikuuta 2016

kuksani....

mont on vaimoa mulla ollut,
vaan yksikään ei kotaani
jäänyt,
sillä karut on ilmat
tunturien,
vuonojen huutajain.
käristelen evästäin,
ryyppään eloni kunniaksi,
kuksani on
hymyssä suin eletty.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...