perjantai 15. tammikuuta 2016

särkikalat...

näen, en ole sokea,
tunnen vaikka,
elämäni tunnoton,
syön särkikaloja,
koska ovat alalajia,
pilkillä nopsin,
ahneesti nälästyin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...