lauantai 16. tammikuuta 2016

vaahdota...

katson huurteisilla silmilläin,
ripset takovat
silmille näköaloja.
ressuni aamujuttuja,
kuivat on kelit,
narskuvat äänet meitä kulettaa.
kettu on jolkutellut aamuvarhaisella,
jäniskin,
luultavimmin jänis ensiksi.
luonto kuiskaa,
ei ääneen huuda,
sillä
pakkasessa ei kitalaki avoimena kannata vaahdota.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...