keskiviikko 14. syyskuuta 2016

huolet...

kun huolinein katson
luonnnon elämää,
sinitaivaan pilvihattaroita,
lintusten liitelyjä,
pihanurmikon pieniä menijöitä,
metsäkauriin kevyttä juoksua vainiolla,
huomaan olevani yksi kaikista,
olen vain osanen maailmaa ja ehkäpä huolinein
mitättömämpi,
kuin muurahainen,
joka kortta kekoon raahaa,
peura saalistajaa pakenee,
lintu muutto matkaansa valmistelee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...