Unohtumaton hetki,
Kun mustikan söin,.kielenpäällä pyörittelin,
Ja sitten halulla nielaisin.
Nyt oottelen kohtaloain,
Vessan pöntöllä istuskelen,
Se mustikka oli jalometalleista arvokkain,
Sen mustikkana nielasin,
Ny
Arvopostia oottelen.
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti