vispipuuro on makiaa,
lähimetsäistä herkkua,
lautasen tyhjäksi lusikoin,
kolmetoista kertaa lusikka
huulille suli,
sitten reunoja kaavin.
ihminen on lukuja,
numeroita ja laskentoja,
vispipuurossa oli alunalkaen yhdeksänkymmentä
marjaa,
keitin kymmenen minuuttia ja jäähyttelin
viisi,
viidentoista minuutin kuluttua kolmetoista kertaa
nielasin,
yhdellä kerralla kaiken tyhjensin,
mutta se tapahtui kahdenkymmenen tunnin päästä.
silloin oli jo viides päivä syyskuuta, joka on yhdeksäs osa
kahestatoista ja vuosia on laskematon määrä olemassa,
mutta alimmillaan 2016.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti