tiistai 6. syyskuuta 2016

kuihtuneet...

kuihtuneet on kedon kukkamaat,
pois kesämielen myrskytuuli vei,
tilalle  toi ruskaisen maan,
jota sielunmieli ihastella saa.

luonto tarjoaa parastaan,
kankaat punaisenaan,
suot kullakkaat,
omenapuut notkuvat

hengähän mökin rappusilla,
tässä on mukavaa eleskellä,
pois kauaksi katsoa,
lähelle ihastella ja
kissaa silitellä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...