lauantai 3. syyskuuta 2016

onnen omia...

yksi viaton kärpänen huuruisessa
akkunassani,
hän vain seuranain.

jäikö hän tahallaan seurakseni,
vai tahtooko elää
enemmän,
kysyn muinamiehinä,
mut
hän vain hymyilee

aamuaurinko lämmittää
sen jalkoja,
jättää lasiin jäljet,
piirrän sormellani sen ympärille
sydämmen kuvan,
hän tanssii sen keskellä,
olemme
onnen omia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...