perjantai 16. syyskuuta 2016

työparini....

kärpänen oikolukee kirjoituksiani,
tuossa ruudulla jokaisen kirjaimen
tarkastaa.
en tiedä mistä siihen keväällä tuli,
mut nyt ilmojen kylmetessä se on villasukat jalkoihinsa
vetäissyt ja samalla hommansa laiminlyönyt,
kirjoitusvirheitä on solkenaan.
   en nitistä työpariani,
kyllä me kehitymme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...