perjantai 7. lokakuuta 2016

märehdin...

en ole elämää viellä täynnä,
vaikka ahmin sitä
ylenmittaa
   elän ja ahmin elämää,
unohdan vanhemmasta päästä,
joitakin elämän osasia uusiokäytän,
osan kirpparille kippaan, mutta
märehdin elämää, kuin lehmä,
mut
voi, jos mulla olisikin
sen hermot.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

elämänkylläinen

  älä tule koskaan elämänkylläiseksi, sillä se lihottaa