Nyystölän kettu ja karhu...

Kettu nousee takajaloilleen,
Se katsoo pellon reunaan,
Huomaa siellä nyystölän komeimman
Kulkijan,
Mustanenäisen karhun,
Joka muurahaispesää tyhjentää,
Röyhtäilee ja rintaansa raapii.
  Kettu on oppinut antamaan metsolle
Tietä,
Asuvat samalla mättään kielekkeellä ja
Heillä on hyvät suhteet,
Jotka taas muita metsän eläimiä
Kismittää.
  Karhu lupas päivemmällä, että
Se saisi jämät hirvestä,
Jonka tämä oli nitistänyt.
Kettu ootteli,
Jotta metso saisi muurahaisista kyllikseen ja
Siirtyisi hirvenpaistin kimppuun.
Kettu lipoi suupieliään ja heilutteli
Tuuheaa häntäänsä ja toivoi metsän kuninkaan
Pian siirtyvän lounaspöytään, yhteiselle
Asuinalueelle,
Mättään niemekkeelle.