nyystölän pelloilla peuranpoika
elämää katsoo,
on aamun ensimmäiset valoisat tunnit,
hienoa aikaa,
vaikka kettukin liikkeellä ja susi nälissään
korpimetsästä huutelee,
mut se pian lakkaa, sillä
se
tottelee karhun mörisevää ääntä, joka
käskee susihukkaa pitämään turpansa kiinni,
sillä karhulla on
lemmenleikit eskolantien kulmauksessa, jossa hällä on syys-maja.
peuranpoikaa äitinsä ohjeisti
elontiellä, kertoili, että pysy ihmisten lähellä,
sillä niillä on semmoiset lait,
ettei luotipyssyllä saa ikkunoista ampua.
lisäksi ihmisillä on karviaismarjapensaat, ne on makoisia marjoja,
sekä omenapuut notkollaan punaposkisia talviomenia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti