aamu valkenee,
palaan töistä,
ramasee, mutta samalla tyhjäolo,
tekis mieli viellä valveilla keinua,
mut
puolenpäivän jälkeen taas täytyy olla
silmät kirkkaana.
tunti sitten, kun parkkeerasin linjurini parkkiin,
otsaani kopsahti lepakko.
pelästyin ja niin lepakkokin,
mutta sattuuhan sitä suunnistus virheitä
itsekullekkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti