lauantai 15. lokakuuta 2016

otsaan tupsahti lepakko...

aamu valkenee,
palaan töistä,
ramasee, mutta samalla tyhjäolo,
tekis mieli viellä valveilla keinua,
mut
puolenpäivän jälkeen taas täytyy olla
silmät kirkkaana.

tunti sitten, kun parkkeerasin linjurini parkkiin,
otsaani kopsahti lepakko.
pelästyin ja niin lepakkokin,
mutta sattuuhan sitä suunnistus virheitä
itsekullekkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...