saimaan norppa...

saimaan norppaa kutkuttaa korvan takaa,
raaputtaa ja hymyillen hyvään fiilikseen
rantautuu
  hän lepokivellään köllöttää,
pihlajaveden suojaisassa lahdelmassa.
olo on raukea,
muikkuja tuli vetästyä ja pari särkeäkin tekivät
raukeaksi, joten kylelleen lepokivelleen
nukuttuu.
  norppa muistaa, kuinka äitinsä kertoi kuinka aikojen
alussa he olivat nyystölänlahdessa,
siellä padasjoen helmen lahdelmassa.
  siellä ei ollut mitään vaaraa, ei kalastajien pyydyksiä,
sillä olivat nuottamiehiä.
muorinsa kertoili, kuinka tehinselällä sai uida kunnolla kilpaa,
kipaista mainiemessä ja
iltapäiviä viettää virmailan saaressa.
  serkkunsa tulivat usein vääksystä kylään ja monesti
menivät korpilahdelle juhlimaan.
  oi, voi, muori muisteli, sitten tuli
ilmaston lämpemiset ja muut kurakelit ja oli lähdettävä
iloiseen itä-suomeen, saimaan vesistöön, pihlajaveden
lahdelmaan.