suomätäs...

istun,
kaatuneen kelon päällä,
jalkojen alla suomätäs,
jossa suopursu tuoksuu.
  karpaloita ympärilläin,
istun luonnon sylissä, jossa hiljaisuus
luo seuraa,
en tunne olevani yksinäinen,
sillä suomättäät juttelevat kanssani.
  ketunpoikanen katsoo näreen takaa,
ujo viellä,
toisinkuin kurki, joka tankkaa, sillä
matka jatkuu hyvien tuulien saatellessa.
  hiljaisuus ei ole yksinäistä,
se on satoja seuralaisia, jos vain tahdot.