Ilomieli varttuu vaikeuksissa,
Hymyttömän pimeässä,
Mut, kun se sieltä irti pääsee,
Kaunehin hymy on kasvoillaan.
Ihminen,
Jolta ei mitään puutu,
Hällä tunteet tunnottomat,
Arjen selässä puutuneet
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti