perjantai 30. joulukuuta 2016

niityn laihlla...

niityn laidalla,
aholaidan saran päässä istuu
kannonpäässä pieni poika,
pajupilliään soittaen.
linnut kuorossa hyräilevät.
    karhuemo tuo pesueensa  esitykseen,
jossa ilves ja ahma,
sekä kaikki muut,
villin luonnon arimmat valmiina ovatkin.
    vieno lounaistuuli antaa sävelille kauniin
sävyn,
se värittää tunnelman luonnon soman,
josta soittajapoika yhä enemmän innostuu,
kuulijansa haltioituneet.
  niityn laidalla,
aholaidan saranpäässä,
siellä elämän mukavimmasa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...