ihmisellä on kutinoita,
ja ain
siellä mihin ei käsi yllä,
eikä oven karmeeen kehtaa julkisesti kyhnätä.
mut
toisin oli pappani urholla,
kunnon suomenhevosella,
jolla oli sielunmieltä enemmän,
kuin kuvitella saattaa.
urho, kun heinäseipään näki,
sitä vastaan kuvettaan hankas,
maitolaituritkin heiluivat, kun hevoseni
niiden kylkeen ihastui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti