perjantai 30. joulukuuta 2016

maan pienimmät...

en kuule metsän pienempiä,
sillä he ovat omissa oloissaan,
siellä sammalpeitteen alusmailla,
kankahilla luonnon vuodan

en kuule,
mutta varovasti astun ja haistelen,
olen paikassa, jossa elämä on
ikuista,
eikä sitä paholainenkaan voi
siirtää,
sillä
maan pienimmät jäävät kaiken
jälkeenkin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...