vaan
aikansa komiasti
kukkii,
antaen luonnonluomien terälehdillään
hetken huilahtaa
syksyn tullen se talven yli
itsensä peitettää,
lumipeitteen alle uinuttaa,
antaen tilaa jääkukille hankikantoisille
mikään ei ole turhaa, sillä vähätkin syntyvät jonkun tähden
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti