lauantai 8. heinäkuuta 2017

luonnonkukka...

luononkukka tienposkessa,
kuljen ohi,
sillä heti on seuraava,
niitä on paljon,
kauaksi matkallain,
siksi kulkuni sujuu ja siksikin,
kun askeleitani tanssittavat lintusten
laulut,
sekä
uusien lintusten ilomieliset viserrykset,
jotka elämää kannattavat,
   sinitaivas on ylläni, ylväs kotka liitelee
auringonsäteet siivillään,
hänkin luonnonkukkien reunastamaa kulkuaan liitää

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...