maanantai 17. heinäkuuta 2017

supatella...

pitkin päivää ihmistenilmoilla
kiertelin,
kahtelin ja monessa paikassa
piipahdin,
en ketään tuntenut,
eivätkkä hekään minua
tervehtineet,
vaikka olemme suurinpiirtein
samantapaisia,
mutta
tämä on maan tapa,
vain
savossa saa
supatella

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...