niin ketunpoikanen,
kuin
ihmisenalkukin,
niin,
pilvet ja hirmumyrskytkin,
sillä niitä ohjaa
kohtalo,
joka ei jumalattomia saarnoja pidä,
se vain hymyillen
saapuu,
vienotuulten mukana poistuu
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti