perjantai 25. elokuuta 2017

aamu...

aamulla ei ole illan ääniä,
on venytksiä ja aamukankeutta,
aamuaurinko kurkistaa aina tuolta
itäisemmältä nurkalta jossa myös
ketunpoikanen aamuvoimistelee,
aamulla seinäkellon viisarit ovat
alhaalla ja siitä nousevat kohti
keskipäivää,
aamulla pitää aina mennä johonkin,
illalla takaisin,
aamut aukaisevat päivän,
joka johtaa illan ja yön kautta
samaan tirkistelyyn tuonne itäisempään
nurkkaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...