sunnuntai 27. elokuuta 2017

soutelen laatokalla...

soutelen laatokalla,
suurella merenjärvellä,
jossa ei rantoja niillä main,
esi-issäin jälissäpäin,
karjalankunnailla siellämain,
jossa luontoa ei kaupunkien vilkkuvalot
ohjaa lain,
venakko huutaa tuollapäin,
sinne en veneeni keulaa näytäkkään,
sillä veli venäläinen on avopäin ja se tietää
huomisaamusta kylmän kosteaa takaisinmatkaa,
sillä tuo masurkan jälkeläinen kaiken ihelleen tahtoo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...