viimein nurkkasokeutuu ja niillemaille
maatuu,
mut,
jos välillä maailmalle
kurkistaa,,
omat nurkatkin
avartuu
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti