ihan
ihmiskunnan alkuaikaa,
olisi lähimurhetta riittämiin,
mut
kaukaisemmat jäisivät vuorten taa,
toisin on nyt,
kummankin murheet päivälehden
etusivuilla
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti