on
kaakossa,
sydänsavon alusmailla,
siellä karjalan hyvänmielen pohjukassa,
siellä,
jossa
ihmiset ovat luonnostaan
kotosenoloisia,
siellä haitari lavatansseissa soi,
siellä
hymymieli hyvin voi
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti