herkkänahkaista viluttaa,
tuuli kaulusta nostattaa,
mielenkieltä masentaa,
mieli kengänkärkiin katsahtaa,
pois on ilomieli,
vaikka sitä nyt eniten kaivattais
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti