kulutettu...

yhteiskunta, jossa
keskustelu
kuuluu yhdestä suusta
on
loppuun kulutettu

päästäinen...,

päästäinen ei maistu
hyvältä,
siksi kissani ei vaivaudu,
vaan pistää leikiksi
ja siitä hommasta ei
päästäinen tykkää,
vaikka elävänä hymyilee

rakkauden sukulainen...

olet elämääni,
jokapäiväistä elämääni,
varjosi hyväilee
ja
voin luojalleni kumartaa,
sillä olethan
rakkauteni sukulainen,
niin läheinen,
että tunnen
syvemmin

olet päivä...

olet päivä ja
yö,
tunnelma jos toinenkin,
olet elämäni,
synnyin luoksesi,
olethan
aamuni
ja
kun kerran iltani ehtii,
peittelen
sinut
itseeni

jöröjukka...

aikamies on
jöröjukka, joka
hymyilee sisäänpäin,
niin kainosti, ettei sitä
sivullinen huomaa

suomi ja nato...

jos suomi natoon
liittyis,
se joutuis
paltian maita puolustaa
ja kustantamaan koko rintamalohkon,
jos ei liittyis,
olis meillä
puolueeton mieli,
jossa riitapukarit hyvimielin
kokoustais

mittansa...

ihminen venyy
paljosti,
hän kestää melkoisesti,
mutta
jokaisella on mittansa

valta...

valta
ansaittaan
ja sillä sen on
toimeentultava,
valta on luottamusta,
vahvalla vallalla on monta
luottajaa ja se kestää heikkonakin

erimieltä...

on helppoa olla
erimieltä,
mutta on vaikeampaa
sen kuvaaminen

elää..

ihminen
elää,
jos hyvin voi

jumalaton elämä..

jumalaton elämä ei
hetkessä kosketa,
vain niinä viimeisinä päivinä, kun
kivut jo
helpottavat,
ihminen elää normaalisti työstä ja jokapäiväisestä
elannosta,
eikä silloin tule
aatelluksi
tuontuommosta,
siks
useimmin kiireessäkin ihminen
jumalattomia
varoo,
voi jäähä vaikka auton alle

tyhjyytesi...

voin olla, mutta
en muutakaan,
sillä
minut elämään suvattiin,
oon syntinen ihminen,
en nuori ja enkä
sen enempää,
mutta siitä oon iloinen,
että tyhjyytesi kukkii

nähdessä...

sanoja ei tuuli tuo,
ne syntyvät
nähdessä

vinttikaivo...

juon vinttikaivosta
vettä,
muistan yhäkin
veden raikkauden,
tunnen suomenhevosen,
urhon turpaviikset samasta
Ämpäristä, josta ryystimme
janomme sammuksiin,
siint
on jo aikaa,
mut yhäkin  se on
kuin eilinen päivä...

esutsu.blogspot.fi

arvostelet...

arvostelet,
muttet
taida arvostaa,
moitit,
muttet kiittää taida,
sillä
olethan
palon yläpuolella

syyspäivänä...

kesäinen  perjantai,
syysmarjat ja punaposkiset
omenat,
ilta tulee vasta
myöhempänä,
tänään on kaunis päivä,
syyspäivä

oottelen,
en
mitään,
sillä minulla on vieraita,
kaunis syyspäivä

en ole vanha,
mutta
kulunut oon,
oon vaeltanut ja kurkistellut,
mutta näin on
hyvä,
syyspäivänä

seuraa...

kun ihmistä tarkemmin
seuraa,
näkee kuvansa,
mutta
jos vielläkin tarkemmin,
kokee
itsensä

konttimies....

konttimies aurasta
se maailmaa rakentaa,
hän
joka ilmansuuntaan
kurkistaa,
mut
viimein
kotinsa katsastaa,
siellä hetken huilahtaa, kunnes
maailma hänet taas valloittaa

ystävä...

ystäviä ei tarvitse olla
montaa,
tuskin ainoatakaan,
jos itses
kanssa toimeen
tuut

Salakuljettajan...

Ihminen on itsensä
Salakuljettaja,
Lopunajan kuljettaja,
Joka sopivasti nykyisyyteen mahtuu

Helpompi....

Ihmisen on helpompi
Olla,
Jos vaan on

Hölynpölyä...

Ihminen kuvittelee suuria ja pieniä,
Hän jopa väittää
Tarvitsevansa
Nettiyhteyksiä ,mutta
Se on hölynpölyä, sillä ihminen voi
Jutustella ihan cafe in face

monet ihmiset...

monet ihmiset ovat
poismuuttaneet,
vaikka asuvat paikoillaan,
monet ihmiset ovat luovuttaneet
ja siksi asettuneet

mustikka...

mustikka on metsänmarja,
sienimetsän
reunamailta, siellä missä
lehtometsä vihertää,
satakieli laulattaa,
siellä missä luonnon pienimmät
asustavat,
siellä tuo herkkumarja asustaa

aamun ihminen...

aamun ensimmäinen ihminen,
jonka näin
oli yhtä
uninen, kuin itsekkin,
juttelimme,
samoilla mielin olimme,
sillä olimmehan aamun ensimmäiset

aamu...

aamu,
varhainen aamu, joka viellä yössä
riippuu
on
viaton,
se onkuin
syntyvä lapsi,
viattoman tahraton

luontometsänranta...

jos haluat elää hyvin,
kävele luontometsänrantaan,
juttele luonnolle,
juttele syvästi
ja
vastaile, kun tuuli puhaltaa,
vilkuta valtamerilaivoille,
niille tulijoille
ja pikkaisille
siivekkäille,
sillä ne ovat sinua

koputa...

kun aika ei
koputa,
silloin elät itsekseen,
elät ja tuut

arvet...

ihan pienistä haavoista ei kannata
välittää,
olenhan niiden
arpia täynnä,
ne ovat ja pitävät minut
mukana,
ilman niitä en tuntisi miltä tuntuu
elää

laavulla...

keskiviikko kääntyy iltaansa,
kaheksan pintaan
näkyy viellä metsälampi
kuvaansa,
pilvetöntä sinitaivasta ja minua,
joka pintaansa ihailen

kalareissu,
yö laavulla,
mutten tahdo nukkua,
vaan kuuntelen kesäyötä,
yötöntä yötä,
'katselen ja tunnoillain
tunnustelen

olen elämäni arvokkaimmassa
paikassa,
olen suopursujen tuoksussa,
luontoäiteen
kotona

luonnollisesti...

luonto ei kuki
turhaan,
siellä ei kala ui vastavirtaa turhaan,
eikä petäjäkään huvikseen
latvaansa sinitaivaalle
kurkottele,
ei,
luonto ei huvikseen ,
vaan se elää ikuisesti,
luonnollisesti

yhä uudestaan...

luonto on monimuotoista,
se tarjoaa kaiken,
eikä sitä kuolemakaan
erota,
vaan se syntyy
yhä uudestaan

KOTIKOHTU...

sotessa ei politiikka
ole
voinut hyvin,
siinä kätilöt vapisevien käsin
keskosta virvoittelevat,
mutta tämä on päättänyt viellä
jonkin aikaa varttua

sote syntyy..

sote syntyy,
mutta
synnyttäjä on väärä,
isäkin
harhateillä, sillä
sote,
siinä tunteet ja poliittiset kivut
tuntuvat,
mutta pian siihen kaikki puutuu
ja
valinnanvapautta vapautetaan,
vaikka onhan tuo
julkinen hoitanut kustannustehokkaasti,
mutta
nyt tahdotaan
sen varjolla maakuntia suomeen istuttaa

lumoava luonto...

lumoava luonto ei ole
istutettua,
sillä se ylväänä itellään seisoo,
siellä ei ihmiskirves ole karsinut, vaan
siellä on talonmiehenä luontoäitee, joka
tarpeentullen hoitaa luomakuntaansa,
luonto, siellä tuntuu hyvältä,
siellä kuullaan syvemmin,
ajatellaan ja tuumitaan
luonnollisesti

kesytetty elämä...

kesytettyssä elämässä on
eiliset verhot,
siellä tuoksuu eiliset,
eikä 
harmaus tunnelmoi tulevaa,
se ei ovenkahvaan tartu,
sillä
huominen on säpissä

viisas...

ihminen, joka huomaaa
erehtyneensä
on
viisas,
mutta ihminen, joka
sen julkisesti myöntää
on
nero,
sillä siihen ei viisaskaan kykene

rakkaasi...

jos voit rakastaa
heikointa kohtaasi,
voit rakastaa
rakkaasi vähempääkin

perusasiat...

perusasiat ovat
elämän tärkeitä,
jos ne puuttuvat,
ei hyväkään maistu,
eikä hymy mielellän mihinkään
tartu

hyvä elämä...

jos haluat elää hyvän
elämän,
niin
synny
hymyillen
ja
kuole nauraen

kantapään kautta...

kun seuraat luonnon pienenpien
elämää, niin huomaat,
kuinka vaivatonta
se onkaan

heillähän on sisäänrakennetut
elon ohjeet,
toisin,
kuin
ihmisillä,
jotka joutuvat kaiken
kokemaan kantapään kautta

siivota...

ei ihmisen elämä
niin tarkkaa oo,
\jotta sitäpitäis pilkulleen
elää,
mutta
jälet pitäis korjata

lehtolapsi...

ihminen on

luonnon

lehtolapsi
joka sikisi ihan mahdottomasti ja nyt

jopa karsii

luonnonpuita

hillomunkkilutikainen

hillomunkkilutikainen
on
hoikka poika,
ohkasempi,
kuin
laihuttelijalutikainen,
sillä se kävelee puolta elemmän,
kuin laihuttelija, joka
virvelöi päivä toisensa perään
vaahteran alemmilla oksilla,
mutta hillomunkkilutikainen käyskentelee
lehtometsän joka kolkassa ja viimein se saapuu
kotipuuhunsa, jossa on laihuttelija onkin valmiina,
sen alemmalla oksalla, niin hillomunkkilutikainen
kiipee heti latvuksiin ja venyttelee itsensä maukkaille tirsoille

innostuu...

ihminen innostuu
aika herkästi,
suutahtaakin tuontuosta,
leppyy kun jäähtyy
ja
pahojaan tekköö,
kunhan
silmä välttää

sote/ja maakuntauudistus

sote ja maakuntauudistus
onnistuu seuraavan hallituksen
aikana,
sillä silloin on valinnanvapautta

lisähinnalla...

ihminen hamuaa
tarjouksa,
mutta ei tajuu, että,
ne on lisähinnoiteltuja
eilisiä,
sillä hyvää ei myydä
puolella hintaa,
ugh...

arvotavaraa...

ihminen on arvotavaraa,
mitä vahemmaksi
kerkiää,
sen
arvokkaamaksi varruttuu

sisemmälle...

ihmisen ei tulisi olla
muutenvaan,
vaan ihan itsenään,
semmoisena, joka hymyillen
sisemmälle kutsutaan

hyvinmielin...

voit olla millätuulella
vain,
mutta
hyvinmielin
mukavimmin soljuu

pelipaikat...

silloinkun ihminen hoksaa,
ettei kiirellä keritä,
vaan tilanteisiin
siirytään,
silloin alkaa tapahtua,
sillä silloin ollaan
pelipaikoilla

pitkä matka...

ihmisellä on pitkä matka takana,
kun tarpeeksi elää,
jokaisella,
mitkään maailman rikkaudet,
eivätkä köyhyydet tietä
tasoita,
eivätkä sitä lyhennä,
sillä
tärkeintä on matkatessaan olla
senverran avoin,
ettei matkaansa sulkeudu

ellu se maata kiertää...

ellu se maata kiertää,
äkkäslompolosta
synnyinkoloseen,
hän volkkarilaan
moneen pihaan kurvaa
ja
sieltä monen monta huomaa,
hän
tähtitaivasta tutkii, silloin tarkasti
laskeskelee,
kun nukuttais, mutta uni ei tahdo
yöttömästä yöstä erottua

aavistus...

olet vain aavistus,
hyvänolon
ajan,
sitten meet pois ja minäkin
töihini,
jäät,
mutta muistut mieleni, kun kiire jää

taivaankappaleet...

taivaankappaleet,
tähdet ja kuut,
ynnä muut
palaset,
ne elämää hallitsevat,
kiertävät meitä ja tarkkaan vahtivat,
kuunvalossa kurkkivat,
päivänloisteessa
saattelevat

suopursu...

jokainen hetki on
suopursujen tuoksuinen,
nekin hetket, jolloin olet
muuten vain,
sillä sinun sukusi, kuten kaikkien
muidenkin on kukitettu suopursuilla,
silloin, kun elämä oli alussaan, silloin, jolloin
suomenhevoset hoitivat rattorien hommat, silloin
kaikki kukitettiin suopursuilla, silloin niissä tuoksui
tulevaisuus

muutenvaan...

hetken saa olla
iloisen
surullinen,
mut sitten täytyy olla
muutenvaan

katulasten tarha...

peltopientareet
ovat ahavoitineet,
siell
    kukkii  nyt horsma ja joku
ohdakekkin,
mutta siellä ei enää leiki
maaseudun lapset,
sillä heidät siirätettiin katulasten tarhaan,
ihan turhaan,
sillä siellä heillä on kivinen tie

politiikka...

politiikka on suuria
linjoja,
siksi niissä usein näkäharhat
heijastuvat

irtokarkki...

ihminen on

irtokarkki,

loppujen lopuksi

keskusta ei duunareita kaipaa..

keskustapuolue ei suvaitse
ammattitaitoista
duunaria,
jotka ammattiliittoon
kuuluu

sote...

sote on keskustan
sotku,
sillä siellä ei tolkun päättäjää,
vaan turhan maaliin potkijaa,
heitä
siniset varjostaa,
kokkarit
nenästä vedättää

lyhtypylväs...

lyhtypylvääseen ei kiiipiä enää
sähkömies,
Sillä
aktiimalli pudotti langat
alas,
ny
siellä kipittää tikanpoika ja hymyilee

sivussa...

olen sivussa
siksi
monetkaan asiat
eivät minulle kuulu

Kesä....

Kesä on hetken,
Siksi
Yötönyökin
Juhannuksena
Piipahtaa

yksinkertaisesti...

yksinkertaisesti eletty
elämä
on vaivatonta,
siin on vähemmän konkuraisia
juttuja,
sil se vaan soljuu,
kuten tunturipuro,
painollaan

melu...

on rauhoittavaa olla
hiljaa,
meluamatta melussa,
on helpohttavaa istahtaa,
kun jumalaton melu ei
työnnä pois,
on rauhoittavaa istahtaa ja kuunnella,
sillä hiljisuus on kaikkea täynnä,
mutta
se ei työnnä pois

tunnelmat....

tunnelmat tuntuvat,
niillä on ihmiseen
suurempi vaikutus,
kuin kuvitella saatetaan,
sillä ilman fiiliksiä mikään ei tunnu
miltään,
ei hyvät,
ei pahat,
eivätkään mitkään rahat,
sillä nekin tarvitsevat tunnelmia, jotta
korkoa kasvaisivat

Kerro...

Sanoilla ei ole
Merkitystä, elleivät
Ne
Mitään kerro

ihmisen päivä...

ihmisen päivä on
lyhyt ja pitkä,
sillä se on verhottu
sinuun,
päiviesi
laskijaan

maanantaisin...

maanantaisin herätään,
kuka mihinkin,
mutta useimmat arkeensa,
jolla ne viikonloputkin
katetaan

virtaava joki...

elämä on virtaava joki,
myrskynvoimakas koski,
joka tyynenä metsälampeen
laskeutuu, sinne eloniityn kukkaslammelle,
jossa aikakin kuvastuu sinitaivaan pilvisäistä

siivota...

ihminen tahtoo
mieluusti
juhlia,
mutta huonosti
siivota

anglia...

ensin oli anglia,
sitten escort,
sitten vain
fokus

kunnan vanha naama...

kunnassa hallitsee
vanha
naama,
hällä tukenaan elämän
turhimmat,
häntä kannattaa perinteet,
mutta ei tulevaisuus,
siksi
kunta hänestä jää

voit rakastaa...

voit rakastaa,
muttet
tuntea, jos et hymyile
sydämmelläis,
hyväile
huulillas ja katsellais,
voit rakastaa, muttet tuntea,
jos et tunne,
et tunne, kuinka kaikki on tässä

padasjoen nyystölänkylän tarusjärvi...

padasjoen nyystölänkylän
tarusjärven pohjassa
on hitlerin
kultaa,
sitä kultaa, jonka hän varasti puolasta
ja
ranskanmaalta, sitä on kilokaupalla,
eikä se happane,
sinne se pudotettiin samalla reissulla,
kun hitler kävi marskia
onnittelemassa,
ensin se aiottiin pudottaa immolanjärveen,
mutta aatu muisti minua,
vuonna 1958 syntynyttä,
kiitos aatu, meenkin sen joku päivä
hakeen

yksineläjä...

ihmisellä on serkkuja,
jos ei oo
yksineläjä

töllötän...

jos ei ois televisiota,
vuolisin
haavan pintaa,
nuolisin muurahaisten kusta,
tahi koivun mahlaa,
olisin myös ongella,
juttelisin jos jututtais,
mut ny
vaan töllötän

ikuinen rakkaus...

ikuista rakkautta ei lie,
on hetken
vain,
on onnen mittaisia,
kunnes aamu koittanee,
mut
voithan mulle soitella, rakkauden kirjaimilla
tekstailla,
mutta hetken vain,
sillä olen
jo uusiin menossa

aikalainen...

elämä on kukkasen mittainen,
kesähetkien mukavaisten,
rakkauden ja vihan
aikalainen

ydinasevaltiot...

ydinasevaltioilla on kusi sukassa,
sillä tuo ase tapattaa
heidät ensimmäisten
joukossa,
muut hieman hitaammin

oon käynyt kuussa...

mä oon käynyt kuussa,
mutta sinä et,
ja se sua
taitaa
jomottaa

nurinpäin...

kun mä kävin kouluja,
siellä opetettiin
perusteet ja mun
huoleksi jäi toteutus,
nyt taitaa
olla nurinpäin

mutkaton ihminen..

ihminen on
melko mutkaton,
hänhän tyytyy ämpäriin, jonka suuri
kauppaliike ilmaiseksi
jakaa,
sama ihminen, joka muissa ruuhkissa
kovasti valittaa

pääministeri...

pääministeri tahtoo varmasti
kansakunnalle
hyvää,
mutta
hänellä on turhan monta
marionettia sylissään

Sdp;n ja Kok:n kannatus...

demareitten ja kokoomuksen
kannatus pysyvästi
alentuis,
jos keskusta soisi
ammattiyhdistysväelle
turvapaikan

maakunnat...

maakuntia tarvittaisiin vain
kahdeksan,
mutta viidellä
pärjättäisiin
tehokkaimmin,
nuo kolme hyvitetettäisiin
poliittisistä syistä,
tää on
vuosisadan lääninuudistusta,
jossa on ituakin, jos vain vähemmän
aisalle potkittaisiin

kuntademokratia...

kuntademokratiaa ei olekkaan,
on vain
hallinnollisesti muotoiltuja,
sillä maaseutukunnissa
määräävät samat kummisedät,
joiden isoisät ovat maatuneet
aikojen saatossa,
kummisedät
ovat niinkauan voimissaan, kun uutta
väkeä kuntaan ei asutu,
sillä nämä helposti kääntyisivät tätä
ummehtunutta valtaa vastaan

siirtolaisuus...

jos siirtolaisuutta vangitaan,
he
tulevat
kasvettuuaan tarpeeksi
ja silloin meidän
on siirryttävä

suomen kesä...

suomen kesä on
menoruuhkia,
paluitakin,
ainakin
niitä

alkuihminen...

alkuihminen ei elellyt
pitkiä aikoja,
sillä hän ei
   kässännyt
hallanvaaroja, ei ymmärtänyt,
että
ei kannata liiaksi siellä
puitten latvoissa
hyppiä

jyvä...

ihminen on tottunut liiaksi
valmiiseen,
hän on oppinut
palveltavaksi ja siksi ikäväksi,
hän on unohtanut
jyvän merkityksen

padasjoen suurin herra...

jos mä olisin padasjoen suuri herra,
ottaisin kuihtuvaan
kuntaan
pakolaisia,
heitä, jotka nyt pakolaisleireillä kuihtuvat
elämästä,
antaisin heille mahdollisuuden,
kuten kunnallekkin,
sillä pian täällä on muistojen
kylätiet,
ohikulkijoitakin unohtaneet,
     jos olisin tuonkin jälkeen suuri herra,
toivoittaisin kaikki eläköityneet ihmiset kuntaan,
sillä he ovat tiedon ja taidon mestareita ja heillä on
valmiiksi kerättyä massii, joista kunnan kauppaliikkeet tykkäis,
siis jos oisin,
tekisin paljon toisin,
soisin
päivähoitopaikat ilmaiseksi, koulukirjat
halvemmiksi,
jos vain
voisin, niin paljon ois
toisin

saimaan norppa...

saimaan norppa läksi lätkimään
aikanaan
päijänteestä saimaan vesistön
puruveteen, koska
päijänteen muikut tuntuivat
kuivilta

nyystölänkylä...

nyystölänkylässä,
vierustoilla asustaa
maailman harvinaisuus,
vanhurskastortillo,
se on tuhatjalkainen ja ikääkin on
jo parisataa, mutta poikanenhan hän viellä, sillä
tämä sukulaji elää
ikuisesti,
käyn aamulenkillä juttelemassa tämän
veikkosen kanssa, hän ei ole nainen eikä mies,
siis ei naaras tahi uroskaan, vaan hänessä on
kaikkia sukupuolia,
mutta kyllä hän asennot tietää,
sillä
itehän hän ne joutuu
hoitamaan, hänen sukunsa ei lisäänny,
sillä hehän ovat iänikuisia,
alku vanhurskastortillohan
syntyi
kärähtäneestä bitsasta, josta selvisi yksi
yökkönen karkaamaan saniaiseen, jossa tämä kehittyi
kuolemattomuuteensa,
tänäänkin jutusteltiin aika tovi,
hän
kertoi karmaisevia totuuksia sipilän
aktiivimallista,
mutta ihaili vapaavuorta,
onhan heillä jotain
yhteistäkin

erimitaasi...

erimitaasi on
pidempi, kuin mun
kotomökkini,
mutta niinhän sen kuuluukin,
sillä siellä on maailman historia,
siellä näen enemmänkuin voin kuvitellakkaan,
en näe ainoatakaan ihmistä,
jotka olisivat mitään vastaan, vaikka ovatkin
toistamaata,
erimitaasissa nimittäin on semmoinen henki,
ihmisten syvin

maailman parhaat jalkapalloilijat....

maailman parhaat jalkapalloilevat
pietarissa,
tuossa ylösnostettujen siltojen
kaupungissa, jossa
on elämää enemmän,
kuin monessakaan,
siellä parhaat jalkopalloilijat erottuvat
yhdestä ja ainoasta
syystä,
he ovat harjoitelleet
ja
enemmänkin,
he ovat harjoitelleet niin paljon, että tappionkin hetkellä
he tuntevat
sen

kevät jää...

kevät jää,
sillä juhannuskokkokin hiipuu,
kukat kukkivat,
elämä kasvaa,
kunnes marjastuu ja sitten hiljentyy,
mutta mun ilo aukee
hankisilla, silloin
pajunkissojen aikaan

eloonjäämisoppi...

ihmisellä on
monenmoisia taitoja,
mutta
vähemmän arvokkaimpia
sisäsyntyisiä,
niitä alkuihmisen jäänteitä,
yksi jäänteistä on eloonjäämisoppi,
se yhäkin on voimakkaampi,
kuin
muut huvitukset

hymyillen hyvinvoida...

jos elämä olis yhtä juhlaa,
se
haihtuis,
jos yhtä surua,
se kuihtuis,
mutta, jos kumpaakin lomittain,
saatat
niiden välissä
hymyillen hyvinvoida

mulla ei ole ystävää...

mulla ei ole ystäviä,
ei yhtäkään,
sillä en tunne ketään

kadehdit...

jos kateuden kautta
elämääs
elät,
pian huomaat tehnees
samat virheet, joita kadehdit

voit kurotella...

voit kurotella,
mutta jos et yllä,
älä
harmistu, sillä venyttelithän ylemmäksi

oot paikoilla...

voit ihastua ja vihastua,
nolostua ja ilostua,
voit ihan mitä vain, jos
oot paikoilla

valvota...

ihmisen on pakko nukkua
joskus,
mielellään tasaiseen tahtiin,
vähintään kolmannes
vuorokaudesta,
sil
muutoin ei mukavasti valvota

juhannus on viikonloppu

juhannus on viikonloppu,
jolloin
monet lähtevät
ja rannoilla kuuluu
uustulijoiden ilonpitoa,
niitä kuuntelee rantojen hiljaisemmat,
varoen kuuntelevat, sillä tunteettomat äänet
kaikuvat luonnon syvempiin rantamaisemiin

tuokkosia...

ihminen on aarteita täynnä,
kultasormuksia,
mutta ne vain ei muille
sovi,
ihminen,
ihanmelkein koivuntuohen
kaltainen,
muttei hänestä voi tuokkosia tehdä,
ihminen on yksin ahertelija,
mutta useasti tarvitsee
pönkäpuita

turhan rukkaset...

ne jotka toista kaivavat,
vaivoista elävät
ovat
turhan
rukkasia

varis...

kuusenlatvassa
varis päivystää,
se alusmaitaan tarkkailee,
mutta enempi tuota ruokapulta
metsästää,
se huomaa pienetkin liikkeet, ja havaitsee
kanahaukankin liitelevän, siksi se antaa tämän
ensin valitsevan,
haukka ottikin omansa ja nyt on sen vuoro, auton alle
jäänyt sammakko jatkaa pian luonnonkierossa elämäänsä

otava...

en muista kumpi maata kiertää,
kuu tahi aurinko,
vai oliko se
kiertäjä maa,
tahi joku muu,
mut
sen tiedän, että
otava on ain
paikallaan

sylkee...

ihminen voi olla viisas,
mutta  valmiiksi viisaaseen
se ei tartu, koska se tyhmyyttä sylkee

vängäri...

ammatikseen ei kannata
vängätä,
vaan se etuoikeus on kivityöntekijöillä,
jotka lohkareita
vänkäävät

erehdyn...

erehdyn tuon tuosta,
siksi joskus alennun, mutta
pian huomaan olevanikin oikeassa,
mutta en siitä huutele, sillä silloin se
erehdykseltä kuulostais

musiikki...

musiikki on tilanteita,
ne soitetaan
tunteen hetkinä,
tunteiden, jotka rakkaudesta
suurempiin jumaloihin rakastuvat,
mutta pian huomaavat erehtyneensä,
silloin syntyy sävelmät jotka jäävät elämään

arvokas eläin...

ihminen on
arvokas eläin,
siksi markkinatalous hästä tykkää,
sosialismikin
välillä

humpuukin ostamisella...

kehittyvissä maissa
tuotteiden  hinnassa on raakaaineiden
lisäksi
on vain yrittäjän kate,
siksi verkkokauppakin hyvin voi,
mutta
siinä on hyvääkin,
sillä pohjoisen tiukkasyinen puu on haluttua
tavaraa, siksi
se yhteiskuntaamme hyvinvoinnittaa,
elikkä
humpuukin ostaminenkin luo
hyvinvointia,
mut
sivukuluina pian saapuu
pakolaisvirtaa solkenaan, sillä
kurjuus kuljettaa, kuten verkkokauppakin,
pohjoiseen

yritäjä ja duunari...

yrittäjä ja
duunari voivat hyvin vain jos
osaavat

tyhjiin puristettu...

kaikki ihmiset ovat
mukavia,
hurjimmatkin,
sillä olemmehan
leikkisää väkeä
   usein kartan itseäni värikkäimpiä,
useimmin syrjäänvetäytyneitä,
mutta nyt tiedän, että olen
tehnyt ratkaisevan
virheen, sillä hehän ois mulle
parhaimpia kavereita
sillä
   ite oon
sulkeutunut
itseeni,
tyhjään puristettuun
maailmaani

kurjat duunarit...

tulevaisuudessa ei ole
palkkatyöläisiä,
on vaan halpatyöläisiä, jotka
ahertavat ja palkakseen saavat
työluvan,
tulevaisuudessa palkkatyöläiset
siirtyvät yrittäjiksi,
sillä hehän ovat halvempia, kun nuo kurjat
duunarit, jotksa ymmärtävät työnsä arvon

pientalonpoika...

tulevaisuuden maaseutu on mammuttimaisia
maatiloja, joita hoidetaan tuotantomaisesti,
tehokkaasti ja markkinaehtoisesti,
sillä maailman markkinoille
ei pientalonpoika yllä

katkerin...

ihmiskohtaloista on katkerin
se, joka
on erotettu
omasta tahdostaan,
hän,
sai avioerossaan puolet
ja huolet,
joita hän nyt
viattomuuksissaan muihin
kohdistaa

kaupunkikämppä...

kaupunkilaiset ihmiset eivät tunne
juuriaan,
sillä he kulkevat
metrolla,
he eivät kertakaikkiaan
tunne perujaan,
eivät he kukkia vie
peräkylän isovanhemmilleen, jotka vuolivat heille
senverran tuohta,
jotta kaupunkikäppä hyvin sisustettiin

hallitus ja tulevaisuus...

hallitus ja tulevaisuus,
opposition huominen,
sote -ja maakuntauudistus,
huomenna,
kunhan keritään,
mutta ei ilman valinnanvapautta,
siksi ensin kerätään tulevien vaalien
äänet

sote...

sote tulee, mut vasta sitten,
kun hallituksen ja opposition
punnukset ovat tasan,
silloin vasta
allekirjoitetaan
päivänselvä juttu,
muttei ennen sitä,
sillä pian on kolmet vaalit,
joihin sote sovitellaan

keinotekoinen ihminen...

keinotekoinen ihminen
ei oo
ulkoilmassa
tuulettunut,
hän ei kertakaikkiaan oo
arkeen
kerinnyt

nuohooja...

nuohooja on arvokas henkilö,
niin kullankallis, että hän voi pelastaa
kiinteistösi,
sillä ilman häntä
hormipalot
leimahtavat

emämunaus...

emämunaus,
silloin, ei kunniankukko
laula,
ja muutkin altakulmien
katsoo

juhannuspäivänä...

juhannuspäivänä ihmiset elpyvät,
ainakin vastaalkajat,
ammattilaiset
tietävät yöttömän yön
mahdollisuudet ja keinuttelevat samoilla silmillä
arkeen ankeampaan

sote-huuma

kun juhannuksena alkaa
kesäloma,
niin
elokuussa arki
ja
sote-huuma,
ihan turhan teatterin jatko-osa, joka
on jokaiselle päättäjälle päivänselvää,
mutta se tarjoillaan lisänumerona, sillä
onhan vaaleja oikein niputtain tulossa

selittäjät...

selittäjät eivät ole
kaikkea
yrittäneet,
mestarit eivät selitä,
he tekevät

matkojen päässä...

juhannus on matkojen päässä,
sillä ihmisen pesä
on taajamissa,
siksi valtatiet täyttyvät,
kaupunki hiljenee,
siksi joka niemennokassa haitari soi,
alkukantainen metelimelkoinen ja hupsis hoi,
joku tuntonsakkin menettää, mut joka sitten aamutuimaan
virkoaa,kuivinsuin ja kohmeloisin ottein juhannustaan juhlistaa

nokilasit...

aurinko helottaa silmäkulmiin,
jomottaa,
laitan silmilleni nokilasit
ja näin on parempi matkaa jatkaa
   takanani on
viisi tuntia kuumaa asvalttia,
toinen mokoma
eessäpäin,
sitten alaspäin,
sieltä uuden kuormani
rahtaan

hetken täyttäjä..

ei ihminen elämää omista,
ei ihtiäänkään,
vaan hän on
hetken täyttäjä,
huomisen jälkeen jälkensä
kauaksi jää,
ihminen ei ole uusiutuva luonnonvara, kuten
kaikki muut,
sillä ihminen ei idä,
eikä heidän juurensa maankamarassa,
vaan
ihminen syntyy
uudelleen lapsissaan, jotka ovat
sinut
perineet

ääriään täynnä...

suurissa kuvioissa
on pienet
ympyrät,
ne, joilla tavallinen päivä sujuu,
suurissahan vain
suuntaviivat,
jotka taivaanrannalla hahmottuu

tikka...

tikka tykkää
puunpintaa koputtaa,
siitä oksankohdalta mieluiten,
tikkahan jaksaa naputtaa, vaikka tukassaan
tuntuu, tuntuu, tuntuu,
mutta sehän kuuluu työnsä kuvaan,
ammatin varjopuoliin, mutta sillä eväs
irtoaa, sillä toukka tulee heristeleen koloseen,
mut siihen se toukan ärhentely päättyykin, tikan
nokkaan nälkäiseen ja jälleen tikan tukka mallillaan

maailmanmestari...

maailman parhaaksi tulet vain
olemalla sitä,
sillä mestarit tekevät
enemmän,
sitäkin enemmän,
siksi he ovat
maailmanmestareita

elämä...

elämä on
juuri sellainen jona sen näet,
kuuntelemalla aistelet,
jaloillas kulkevaisilla katselet,
semmoinen on elämä,
uteliaille avarampi

juhannus...

juhannus lie suomalaisin hetki,
satoi tai paistoi,
tahi molempia,
niin ne
siniristilipulla liputetaan,
laiturinnokassa tanssitaan,
rantasaunassa saunotaan ja
vasten yötöntä yötä valvotaan

pesä...

lintu rakentaa keväällä kodin,
jotta pienokaiset
heinäkuussa liitelis,
jotta syksyn tullen
kauemmaksi,
siksi lintu
rakentaa
kodin
ihminen kestää koko talven,
eikä tarvitse kaukomaille lentää,
siksi ihminen rakentaa ain, rakentaa
ja korjaa, joskus pesänsä hylkää, rakentaen
uuden, jos sillepälle herkiää

juhannus...

juhannus ei
kaikkia vihota,
mutta useimpia vastattaa

turhantärkee

turhantärkee itkee,
kun
naapuria naurattaa,
hän myös viranomaisille soittaa,
kun oikein toisten hauskat itkettää

saunavasta...

saunavasta ladotaan
taiten,
sisimmälle hieskoivun
tuoksuvaisimmat,
ulkopinnoille
rauduskoivun kestävimmät,
lado se pyöreän tasaiseksi
ja sido pannalla taipuvaisella
ja
anna hetken löylyvedessä hautua,
silloin aistit suven suloisimmat löylyt

karavaanari...

olen karavaanari,
kierrän ja kaarran ympäriämpäri
koko suomenmaata,
kaikkialla näen monta suven hetkee,
ilomieltä ja jokakieltä, sillä niin on suomen suvi
maailmalle saunottunut, että usein leirintäalueen
saunassa saan seuraksein kaukaisilta mailta tulleita,
siitä mun mieli ilahtuu ja monet tovit yhdessä huilataan

jäljet...

totuutta ei kukaan
nää,
sillä valheella on
pidemmät jäljet

liian paljon hymyä...

liian paljon hymyä
on
petollista,
sillä hymy vain käy

mukava elämä

mukava elämä
on roskia täynnä,
sillä silloin vain kuoritaan

eurolotto...

haaveilen majatalon
pitämisestä,
siitä tulisi semmoinen, jossa
olis muitakin,
mut sen
mahdollisuus on suurten rahojen
takana,
mut ehkäpä juuri oven takana,
jos vain onnetar
eurolotossa niin suo,
sillä kahdella eurolla olisi
kiva
majataloa pitää

nuoret...

nuoret ymmärtävät
miltä vanhemmistsa tuntuu,
kun kaikki
on
eletty

ikävöi...

voit
olla huomaamaatomasti,
juuri niinkuin
hiljainen vain voi,
mutta kuulet,
kuinka mielesi ikävöi

ihmisnälkäinen...

kun on
ihmisnälkäinen,
hakeutuu
vaistomaisestikkin heidän seuraan,
mutta, kun nälkä
taittuu,
moni häipyy heiluttelematta

itävalta-unkarin kuningaskunta....

itävalta-unkarin kuningaskunta oli kulttuurin
suurta aikaa,
silloin luotiin
elämää,
väritettiin kohtaloita ja sävellettiin tulevaisuutta,
rakkautta
koristeltiin,
mutta väärät olivat
häävieraat

venäläinen kulttuuri...

venäläinen kulttuuri on
suurta taidetta,
siel
siellä on kohtalot olleet
inspiroituneet,
venäläinen ihminen on mukava,
hänen kanssaan pahinkin pärjää,
mutta, kun politiikka astuu
rappusilleen,
siperiasta tuulee kylmää tuulta

oppilaat...

ihailen ihmisiä, jotka
taitavat
oppia,
he ovat paljon tehneet,
mutta yhäkin
ikuisia oppilaita

voisin olla...

voisin olla enemmän,
voisin olla,
mutta mitä minä sitten
oisin,
oisinko,
ihan vain ohimenevää,
vai oisinko
sitäkään

pihlaja on marjaton...

pihlajassa ei ole marjoja,
ne ei tullu, kun
jukka noitui
kinokset

suomen kilpailuvaltti...

suomen kilpailuvaltti on
puhdas luonto ja rajaton
maaseutu,
siksi sinne kannattaa
ihmiset
asututtaa

vaivaton elämä...

vaivaton elämä on
sopuisaa,
siinä on aamut ja illat,
tulemiset ja menemiset,
semmoiseen elämään
hyvätmieletkin laskeutuvat

tähdet...

tähdet eivät päivällä
näy,
kaikille,
mutta joille ne näkyvät,
hymyilevät

vaivattomsasti..

ihmiset olis vaivattomasti
mukavampia toisilleen, jos
eivät vikoja kaivais

rakastua tuhannesti...

ihminen voi rakastua
tuhannesti,
mut vain yhden kerran
pitävästi

soraäänet...

kiinassa on paljon
ihmisiä,
muttei yhtään toisinaattelijaa,
mutta viellä paremmin menee
pohjois-korealla,
sieltä ei kuulu soraääntäkään

urut...

urkuja ei voi soittaa, kuin
kirkossa,
sillä siellä on tarpeeksi
väljää

oon keskellä helsinkiä,
temppelinaukion kirkossa,
turisteja täynnä,
urut eivät soi,
mutta pääsymaksukolehtihaavi
pullottaa,
hyvä busines, aattelen, mutten
uskalla ääneen,
sillä
urut eivät soi, sillä siellä ei ole väljää

häkkilintu...

mitä olisin, jos en ois
saanut
vapaana elää,
mitä
olisin häkkilintuna,
elämän vangittuna,
elän vapaana,
minulla ei ole nälkä ja huolenikaan
eivät synkkiä pilviä kudo,
aattelen sinua,
eilisen ystävää,tämänpäivän
läheisempää,
mitä olisin,
jos olisin häkkilintu

suomenhevonen...

juhannuskokkoa aatellessain
mieleeni tulee
suomenhevonen
urho,
tuo pappani uskollinen kaveri,
hevonen, mutta
enemmänkin,
muistan hänet kesäkaverina, kun hoidettiin
maatalon hommia,
olin vasta-alkaja, mutta hän antoi aikaa,
näin saatiin monet rankakasat pihoille,
perunapelto kynnettyä ja kauppareissut tehtyä,
se oli
sitä aikaa,
kultaista aikaa

kesäkeitto...

kesän ensimmäinen kesäkeitto
maistuu
enemmänkuin jaksais,
siihen ei kyllästy, vaikka
kuinka nauttis,
sillä siinä maistuvat suomen suvi,
saunavasta ja elämän vihreys, siinä
maistuu yötönyö, siinä on kuunvarjo
reunoillaan, tunnelma, jossa elämä hyräileee

muisti...

ihmisen muisti on valikoivaa
ja se ajansaatossa
sopivasti laimenee,
onneksi,
sillä muuten olisimme
täynnä
muistamisia,
eikä uudet sopis

totuus...

ihminen ei halua totuutta
kuulla,
siksi hän
mielellään
tuntemattomaan muuttaa

suinpäin...

en aina tiedä aattelonko
oikein tahi väärin,
siksi mietin, ennenkuin teen,
mut
joskus suinpäinkin,
mutta silloin astuu omatunto tupaan
ja
tyynyni ei ole koko yön hyvin

ilta ja yö...

ilta ja yö,
parasta aikaa,
sitä aikaa, jossa ei
turhat häikäise

kotiisi...

luonto ei kysele,
sillä sen ei tarvitse,
se vain odottaa tuloasi
helmaansa,
kotiisi

arjen mittainen...

kesällä ihminen irrottautuu
talvipompasta,
mutta
toiset eivät halua
siitäkään,
sillä he ovat perinteen vankkumattomia
kannattajia,
eikä heillä ole kun yksi
aika,
arjen kokoinen

huit hait...

elämä on
kaupantiskillä
ja metrossa,
kaikki muu on huit hait,
jos et ole
varakas
etätyöntekijä,
jolla on loputtomasti kiinniottajia

yötön yö...

yötön yö
nukuttaa,
mutta vasta väsähdättäessä,
sil
silloin soudellaan,
mutta ensin istutaan henkilöautossa
viis tuntii ja haukutaan muut menijät,
kun nuotio sammuu,
ei monellekkaan mikään enää
maistu, paitsi se viisituntinen henkilöautossa

auki...

normaalisti ihminen on
auki
viinakaupan verran,
mutta nykyään
yötäpäivää

lama...

lama nälättää,
siksi sitä nautintoa ei kukaan
ylepaljon
halua
nautiskella,
eikä hellalla paistella

kuorutettu...

voit arvostaa mitä vain,
mut
syvällisemmin
arvostat
totuutta, joka ei ole valheilla
kuorutettu

porkkanan siemenet lidlistä...

ostin pussillisen
porkkanansiemeniä
lidlistä,
tuosta super halvasta,
siitä pussista lähti neljä porkkanaa
kasvamaan,
neljä vaivaista,
oon nyt mennyttä miestä

luontoäitee...

ihminen on kaukaista sukua
luontoäiteelle,
siksi hän on vieraantunut
lähtökodistaan

muutosvastarintainen...

ihminen on luonnostaan
muutosvastarintainen,
eihän hän muuten
olisi
olemassakaan

maaseutu ja keskustapuolue...

maaseutu ja keskustapuolue
liitetään usein yhteen,
mutta totuus on tänään
toisenmoinen,  sillä keskustapuolue
teki sukupolvenvaihdoksen
kokoomuksen kanssa ja niinpä
maaseudulla ei enää tavallista
ihmistä tapaakkaan, vaan ison
pehtoorin tuotantolaitoksia, joissa
pienviljelijä on osaton, pelto saraton

nahkamunat...

lapsena mulla oli varis,
joka oli kolme talvea kanojen
kanssa orsilla,
mutta ei muninut
yhtään,
kanatkin pelkkiä nahkamunia
tuon variksen otin lemmikiksi,
kun se oli viellä lentokyvytön,
se oppi kaikki metkut ja olis kaiketi
elänyt pitempääkin, mutta pahaksi onneksi
se poltteli pappavainaan tupakit, se meni papan viereen
jämiä kerjäämään ja pappani hyväsydämmesenä ihmisenä
antoi sen nokkaan kunnon natsan, josta varikseni veteli
kunnon henkosia ja sitten nauraa räkätti, sentähen kanatkin munivat niitä nahkamunia

vetovastuu...

nuorena ei ollut
eilistä,
olivain tulevaisuus, jonne oli
matkaa,
monta koulumatkaa,
eikä
vetovastuuta mistään

ennenvanhaan...

ennenvanhaan ei kaikki ollut
paremmin,
sillä silloin noustiin
kukon lauluun ja maaten pantiin
kukon perässä

ei kolottais...

jos ihminen ei söisi viikkoon,
tulisi hänestä
ihmisen näköinen,
sutjakka ja taipuisa,
eikä yhtään kolotustakaan

hetket...

liika aika väsyttää,
on
tilaa liikaa ja unimieli
mieltäni keinuttaa,
en jaksa tyhjänpäällä olla,
en
rupea aikaani täyttämään, vaan
meen,
jotain teen ja etsin itseni
kokoiset hetket

ruispelto...

ruispelto tyynessä itätuulessa
keinuu,
se viljavana pitkin sarkaansa
lainehtii,
sieltä kuuluu ruisrääkän ääni,
mutten näe,
sillä niin on viljavan lainehtiva
elopelto

iso stadi..

helsinki on juhannuksena
iso kaupunki,
siellä on vain uustulijat ja nälkäiset
lokit,
bussit ajavat tyhjinä,
ratikat enemmänkin,
sillä onhan
keskikesän juhlapäivä

juhannus...

juhannus,
hikisen ruuhkainen ajomatka,
kokko ja itikka,
sitten hikinen
paluumatka,
kintut vereslihalla,
yliviisaita tyyppejä, entisiä tuttuja,
minäkin munasillain kärrinpyöriä pyörittelin,
vsaimoni heitti kokkoon kalliit sormukset, jotka ostin
viimeisillä rahoillani,
kokkopaikalle jäi myös paljon,
koko vuoden puhuttavat,
mut nyt
vihdoin kotona,
eikä yhtään itikkaa

padasjoentie...

juhannuksen aikaan
ruuhat näkyy,
kuoppaset tienpinnat tuntuvat,
mutta
destia ei herää tähän päivään,
padasjoentiekin kuoppasta
kuoppaan etenee,
siksi siellä ei
kulkijain oo miellyttävää
itseään kuluttaa

kunnan voisi yksityistää...

jos kunnan vois yksityistää,
se häippäis heti,
mutta
sitä ei pääomapiirit halua,
sillä heiltä
katoaa
varma diili

yksimielinen...

kunnassa jossa on vain
yksi mieli
on
hukassa,
se on niin poispyyhitty,
ettei
varjokaan sinne eksy,
siksi se yksimielinen hyvin voi

elämänkutoja...

voit olla elämänkutoja,
mutta jälkesi
tuhoa kylvävät,
niillä on ikävän surumieliset
jäljet,
itkun ja murheen murtamat

kiero luonne...

kiero luonne ei
puhu totuuksia,
vaan vaikenee,
sillä sillä se elää

ei tule vaieta...

ihmisen ei tule vaieta,
              ei tule vaieta,
sillä
meidänkin jälkeen
on
ihmisiä jotka haluavat tietää

padasjoki kärsi...

padasjoki kärsi kovasti
ydinlaskeutumasta,
silloin, kun naapurissa
voimala taivaan tuuliin
humahti ja tuulten mukana
kuolemaa tuuletti

tänään syön puolukoita,
joissa on yhäkin tuota kuoleman siementä,
mutta minuun ne eivät enää
pysty,
olen voitonpuolella,
olenhan paljon elänyt

rakas...

voisin sanoa pari sanaa,
mutta tyydyn
yhteen,
rakas

terveydenhoitajat...

julkisenpuolen terveydenhoitajille
lisää liksaa,
niin silloin lisääntyy
valinnanvapaus,
eikä mitään uutta tarvita
rakentaa,
siin
tulis terveyttä
halvemmalla kuin ulkoistetuilla
meedioilla

tosissaan...

ei ihminen ain oo
tosissaan,
sillä se on tosikkomaista

pitkittyy...

ihminen pitkittyy
aikojen saatossa,
päätöksetkin, jollei niitä
ajoissa
tee

kiusanhenki...

ihminen ei olis mittään,
ellei häntä
tarvittais,
äänestämässä, sen jälkeen hää
pelkkä kiusanhenki vaan

lapin ukko...

lapinukko on kuiva ukko,
tuulissa kuivattunut,
turkissaam
tutissut,
siksi hän joka säätä kestää,
tunturikoivun lailla sitkosti
tunturillaan moneen säähän
taivuttuu,
hää
on kiva ukko,
häntä ei hyttyset häädä,
eikä hymynsä yöttömään yöhön jää,
sillä niin on karaistunut tuo neljän tuulen
tuulissa kuivattunut lapinmaan alkuasukas nääs

nurkkasokea...

jos oot käynyt
naapurikylissä,
suurmailla,
taivasalla, niin et ole
nurkkasokea,
tuo katalan taudin kantaja

kiinteistövero...

ei kiinteistöjä kannata
surutta verottaa,
sillä kattohirret kantavat
vain
kuormansa
kuntien veropohja on kaventunut,
ihmiset pois kulkeutuneet
ja
vieneet veroeurot mukanaan,
kuntaa
närästää ja kaikki taitamattomuutensa
vanhasta kiinteistöön
kohdistaa,
veroilla lahottaa

kolff...

kolffissa on paljon mailoja
ja
monia reikiä,
yhellä ei reijät löytys,
vaikka tähtäis
useimmin

onkipoika...

onkipoika
vapaansa heiluttaa,
kupu hieman liikahtaa ja kala
siint houkuttuu,
pian aika vonkale siimanpäässä
votkuttaa,
onkipojan silmät hymyilevät,
sillä körmyniska ahven pian pannulla
tirisee,
siintä rippeet kissakin saa, sillä kovin
se
onkipoikaan nojailee

pihanurmi...

pihanurmella leikkivät
lapsenlapset,
siellä,
kesäisellä leikkimielellä
monenmoista keksivät,
niistä montaa ilonhetkeä herkiää
ja siitä vanhempienkin mieli leikittyy,
lapsi tuo ihmisen alkajainen
löytää hymynjuurta pikkujutuista ilmanmuuta,
ei siinä tarvita sen kummempaa, kuin iloista kesämieltä

tarkkana

tarkkana kannattaa useimmiten olla,
muttei niin tarkkana,
ettei muuta näkis,
sillä
ihminen vastaa itsestään
ja viranomaiset viimein,
mutta vihoviimein luonto,
joten tarkkana kannattaa
sopivasti olla

kaivos...

suomi on kaunis maa,
luonnonkaunis,
mutta on muutama
kaivos,
luonnollisia nekin,
mutta väärinpäin aarteita on louhittu,
ahneen silmin kaivettu,
siksi
luonto ikuisen murheelta näyttää

näkökulmaan...

kun ajaudut yhteen
näkökulmaan,
olet varjossa,
eikä sieltä valoisesti näe,
siksi
älä itseäsi vangitse, vaan anna
katseesi ajatella
ja
mielesi jaloitella

yhden kaljan verran...

nuoruuden kiertelin maailmaa,
kompuroin
ja
toisinaan hyvinkinvoin,
mutta ikä
koputteli tuntojain,
pysäytti istahtamaan
ja hetkeksi tuumaamaan,
    tänään
on
koputtelijalle kiitollinen,
ainakin yhden kaljan verran

paskaa jauhaa...

kun ihminen on
unohtanut
nälän tunteen,
hän
paskaa jauhaa

pakolaiset...

pakolaiset ovat
tulevaisuuden
suurin kysymys,
niin suuri kysymys,
että siin
valtiot halkiaa ja mielipiteet
vinoon pinoon
pinotaan

uskonto...

uskonnon varjolla tehdään
paljon ikävää,
siellä on monta
surullista
kohtaloa

valhe..

valheella on lyhyet jäljet,
sen
ovat huomanneet
kansalaiset,
jotka
viime vaaleissa
aidosti
äänestivät

solmut...

pulmat kyllä aikanaan
selviävät,
sillä
aika kypsyttää
suurimmatkin solmut

tuulinen päivä...

tänään on tuulinen päivä,
se on hyvä,
sillä silloin ilmat vaihtuvat
ja
luonto tuulettuu,
onhan ollut jo pidempää
kuivaa ja luonto on hieman
allapäin

puisto...

kuljet puiston poikki,
koiranpaskaista reittiä,
ihailet vanhaa kirkkoa,
enemmän älykoulua,
mutta paskanhajusta et tykkää,
mutta silti oikaiset, koska olet jälleen
myöhässä

kesäloma...

kesälomat on pian lusittu,
kyl on ankee fiilis,
mutta kun tarkemmin aattelee,
niin loma on aika rasittavaa,
ei mitään luontaisetuja,
ei
pekkaspäiviä, eikä
työaikalakia,
ei,
ihan villiä touhua,
lähen lepäämään,
duuniin

poispäin...

toiset loukkaantuu helposti,
niin
fyysesti, kun
henkisestikkin,
siksi kävelen poispäin

pihvi...

syön pihviä,
hienosti paistettua
huippuateriaa,
samalla muistelen laidunta jossa
näin
komian sonnin,
sen kauniit silmät ja rauhallisen olonsa,
    jätän loput lautaselle,
kiitän kokkia ja pyydän huonovointisuuttani
anteeksi

juutalaiset ja mustalaiset, sekä heinähatut...

helsingissä asui alkujaan
pelkkiä jälkeenjääneitä
ruotsalaisia,
sitten sinne kuluttautui juutalaiset ja
mustalaiset,
ja
pahnan päällimmäiseksi maalaiset,
siksi siellä on nyt niin
tunkkaista ja metrossakin ahdasta

politiikko ja ilotyttö...

viisas ihminen ei esittele
itseään,
mutta
politiikon ja ilotytön
on niin toimittava,
jotta tuote
herkuttelis...

yksinkertaisuus...

yksinkertaisuus on
kauniin vaivatonta,
sillä ei monimutkaista
pähkäiltävää, vaan se
vaivatonta jokapäiväisyyttä

luonto...

luonto tarjoaa kaiken,
mutta
torjut,
kävelet ominpäin,
sillä asut
valmiissa elämässäsi,
siksi et
huomaa luonnon tarjoamaa
hyvinvointia

aika...

ajalla ei ole merkitystä,
ellet osaa sitä käyttää,
se on joutavaa, jollet
mee ja tuu, nukaha ja taas tuu,
aika,
sillä ei ole merkitystä,
on vain aamut ja illat

ropsinkuorijan poika...

ropsinkuorijan poika
on suuri herra,
suurempi, kuin hänen isänsä,
joka kuori kolkyt mottia päivässä,
jotta
poikansa saisi itseään paremmat
mahdollisuudet,
hän onnistui,
siksi hän tänään
hymyssäsuin kuorii
mandariinia, jonka poikansa toi
tuliaisena

paljasvarpain...

kesässä paljon kiinnyttyy
juhannukseen,
vaikka
kesä on vihertävämpää, kuin
yötön yö,
vaan
se on
aikaa jolloin voidaan olla
paljasvarpain

kuosissa...

luonto on täynnä
elämää,
riittää, kun katsot pihanurmenpintaa,
katsot tarkemmin, niin huomaat,
ettet ole
ihan yksin,
sillä
siellä vilistävät elämän perustukset,
ilman heitä ei
pihanurmesi tai elämäsi olisi
nykyisessä
kuosissa

oman onnensa seppä...

ihminen on vihoviimein
oman onnensa
seppä,
viimekädessä kukaan ei
sinuksi muutu,
joten
ole herrasi ja kumarra
itsellesi

pysyvä rauha...

maailmassa ei koskaan ole
pysyvää rauhaa,
eikä oikeudenmukaisuutta,
sillä täällä on liikaa
ahneita suita,
heitä,
turhannälkäisiä, jotka
ain
haluavat itselleen enemmän

aloittaa...

yksi johtaa toiseen,
siitä monenmoiseen,
siksi kannattaa aina
aloittaa

nyystöläntie...

nyystöläntie on
destian tietä
ja
se ei halua sillä ajella,
koska on niin hävyttömässä kunnossa,
joten ajelkoot paikalliset ja jonninjoutavat
turistit

ihminen ei ole syntynytkään...

suurin osa ihmisistä ei oo
koskaan
syntynetkään,
vaan ovat
vanhempiensa
esikuvia

monistaa...

joku väittää, että yks plus yks on
kaks,
mutta hän erehtyy,
sillä eihän yhtä
voi kahteen jakaa,
jotta siitä tulis
kaks kokonaista

luuvalo...

luuvalo moneen
valaistuu,
se kipiää tekee,
eikä siihen
ain
apuriinit auta

tuulivoima...

tuulivoimasta joku
tykkää,
muttei se lamppuun
ilmaiseksi syty,
sillä niin on kalliit
tuulettimet

kaunista aikaa...

kun kesä on kuihtunut,
silloin
sato punertuu
ja
marjakankaat sadottuu,
silloin on ruskan aikaa,
kaunista aikaa, jolloin
kynttilä tunnelmaa luo

tuntea...

ihmisen pitää jotenkuten
tuntea toinen ihminen,
jotta erottaisi hänet
itsestään

kullattuis...

kultaa on suomen uumenissa,
mutta se
on arvokasta,
niin arvokasta, ettei luonto koskaan
pysty sitä kuittaamaan,
ei vaikka kulta
kuinka hulluunnuttais

onneton...

onnettomaksi ei voi tulla,
siihen ajaudutaan,
kun onnenperhoset
nukkuvat,
siksi kannattaa odottaa niiden
heräämistä

nyystölän ukkomuurahainen...

nyystölässä on
muurahaisia, joilla on
etunimikin ja ne on merkitty
maailman harvinaisuuksien kirjaan,
kirjaan, joka luetaan vasta sitten, kun
muut kirjat on luettu,
lukijana on ukkomuurahainen, jolla on
sukulaissuhteita faaraoihin, etenkin siihen
viimeiseksi elossa olleeseen

ei oo mummolaa...

ihmisillä ei ole enää mummolaa,
on vain
isoäidin yksiö,
palvelutalossa,
jossa mummo juo keskiolutta ja
pelaa sököö,
toisten mummojen
kaa

ei ois

jos ei oo vuodenaikoja,
ei oo juhannustakaan,
ei juhanuskokkoa, eikä rantakalaa,
ei ois

yksinäinen...

jos olet itsellesi tuntematon,
olet yksinäinen

luontokappale...

ihminen on
luontokappale siinä, missä muutkin
elolliset,
mutta sitä ei suojele kukaan,
muista huolehtivat
luonnonsuojelijat

nyystölän jääkausi...

nyystölän kohdalla oli
jääkaudella kilometreittäin
jäätä,
ylöspäin,
sitä riitti koko suomen verran,
silloin täällä oli melko tyyntä,
mutta afriikassa, jossa ihminen syntyi oli kovat
sote-keskustelut ja jään sulaessa herkempi väki siirtyi
pohjoisemmaksi,
näin
syntyi nyystöläkin, kun viimeinen jääpalanen suli
ja
vesittyi päijänteeksi

nyystölän ikimetsä...

nyystölän ikimetsässä
sade ropisee
ikimännyn pintaan,
sen kolosesta kurkistaa
huuhaapeippo,
joka heräsi päivätirsoilta,
peippo on välimeren lintu,
mutta se on viime vuodet ollut
nyystölässä,
koska täällä on luonnonrauhaa,
eikä täällä metsämiehet pauhaa

muutit kaupunkiin...

muutit kaupunkiin,
muutit ja toiseksi muutuit,
sinusta tuli hetkessä elämätön,
luovutit ja irtaannuit luonnostasi

elät miten elät..

elät miten elät,
muttet
ole niin ikuinen, kun
unelmasi

lihois ja maatuis...

jos ihmisen ei tarttes
tehä töitä, eikä
kouluun mennä,
hän kyllästys,
lihois ja maatuis

astelet omalla ajallas...

astelet omalla ajallas,
sillä ajalla,
josta et saa
palkkaa,
etkä muutakaan toimeentuloa,
oot
harmaantunut,
sillä et tiedä mitä teet,
eihän sinua sido edes
vapaus, vaan iteksees meet

rynnäkkökiväärit ja peruskoulu...

kännykät ja rynnäkkökiväärit
täytyy kieltää
peruskoulun tunneilla,
sillä ne haittaavat
koulunkäyntiä

kännykät ja rynkyt sopii
samaan laitteeseen,
siellä suuremmatkin sodat
hoidetaan ja monet viattomat
tainnuteaan,
siksi olis pareen pelkkä sivistyksen
jalostautuminen

bussikuski...

bussikuski on
kahvimuki
ja
pekkaspäivät,
hän on myös ihminen,
mutta
sitä ei heti pysäkillä huomaa

ihmisen loppu...

ihmiselle tulee loppu
ennenpitkää,
siksi ihmettelenkin, että mikä ihmeen kiire
joillakin on sitä
tavoitella

keskustapuolue...

keskustapuolue,
lupaa mulle, että
olet työläisen puolue,
korjaa aktiivimalli, niin, että
se olisi minulle maaseudun pojalle
tasavertainen,
älä sorsi ammattiyhdistysliikettä
ja
ole tomerampi muutenkin maaseutua
kohtaan, sillä sulla on viellä vaikutusvaltaa,
mutta
pian ei, sillä kuihdumme, tätämenoa...

maahan makaamaan...

et voi sodassa jäädä maahan
makaamaan, et rauhan keskelläkään,
vaan sun on jatkettava
matkaa

takiaispuolue...

se poliittinen puolue, joka
hylkää tavallisen kansan
on
seuraavissa vaaleissa
takiaispuolue, sen soinikin
on todennut

isänmaamme...

valtiovalta vaurastuu
yhtiöistä,
markkinahenkisistä yhtiöistä, joita
vetävät ihmiset,
suomalaiset
tahi
toisenmaalaiset, ihmiset,
taitonsa ammattilaiset,
heillä isänmaamme menestyy

kolkytluku...

jos eläisimme kolkytlukuu,
tuntisimme kylmän ja nälän.
eikä
meitä häiritsisi nykyajan
sotet,
jos eläisimme vapaussotaa yhäkin,
ei meitä jäljellä ois,
ei syyllistäkään,
mutta jos
tänään
ymmärtäisimme kokomme paremmin,
ois meidän helpompaa
eiliseemme katsoa

olen surkia tapaus...

olen surkia tapaus,
sillä
vinisen kuin koiran pentu,
itken, kuten
helluntaina rakastunut,
syksyntullen kadonnut morsian

en itkuta...

en itkuta surun tähden, en
menetetyn
lemmenkään,
itkuan
kauneutesi vuoksi

padasjoki on suurruhtinaskunta...

padasjoki on suurruhtinaskunta,
vaikka täällä on kartanoita,
se on hämäystä,
sillä hoveja ovat,
pietarisuuren hoveja ovat,
muttei kerrota niistä
ruotsin hoville,
sillä kaarlekustaat ovat
kovasti
mustasukkaista väkeä

padasjoentie...

padasjoentie on
kuoppasempi,
kuin perunapelto,
se on vilkastie,
mutta destia ei sillä tiellä
ajele,
mun tekee heikkoo, kun
auton jousitus ja tukivarret
itkee koko kuoppaisen tien, silloin aattelen
valtiovallan välinpitämättömyyttä

nyystölän manssikat...

maailman parhaat manssikat söin tänään,
niissä luki
nyystölästä,
rasia meni tosta vaan
ja
vielläkin maistuis

verot...

jos veroja ei perittäs,
heikolle kävis huonosti
ja
aikojen saatossa
hyvillekkin

aito yskä...

aidon yskän tuntee siitä,
kun
räkä lentää,
muuten yskityt ovat
keksityt

juhannusviikko...

tänään on tiistai,
juhannusviikko,
tummat pilvet
ovat saartaneet
tämän päivän,
mutta minua naurattaa, en tiedä
miksi,
mutta hyvältä tuntuu

kun ihminen oli pieni...

kun ihminen  pieni,
silloin
olivat eläimet suuria ja ahneita,
söivät ihmisenkin, ihan vaan
keittämättä
     mut sitten taivas musteni
ja elukat pikkuiseksi supistuivat ja ihminen
rupes niitä syömään,
mutta ihminen oli humanistinen jo silloin,
ja krillasi ja vasta sitten ahtoi koko dinosauruksen
sisuuksiinsa, dinon, joka oli kanaksi kutistunut

pyrit..

jos pyrit ain parempaan,
se ei lie
huonoakaan,
mutta jos et mitää taida,
et vähäiseenkään yllä

politiikko...

politiikon ei kannata
olla erimieltä,
mutta pätevä politiikko
voi olla erimieltä ja hoitaa
homman, kuin kinaa ei olis
ollutkaan,
mut
näitä ihmisiä on vähän,
ei kahtasataakaan, eikä valtuustoissa
vähääkään

ihmissuhteet...

ihmissuhteet voivat
hyvin,
jos luottamus heitä
yhdistää

hyttynen...

ihminen on hyttynen,
ainakin heillä
on
yhteinen
ilmenemismuoto,
iniseminen

yhteiskunta...

yhteiskunta on
jokaisesta ihmisestä koottu,
siksi toivoisi sen jokaiselle
yhteiseltä tuntuvan,
yhteiskunta ei toimi
yhteistalouden ideologioilla,
vaan yrittämisellä, joka tarkoittaa
monimuotoisuutta,
jotkut itsellisinä, toiset suuremmin,
mutta
heikoinkin yrittää työllään itsensä
elättää, siksi on tärkeää, että palkallaan
voi elää,
niin duunari, kun suurempikin

yhteiskunta toimii, jos jokainen
kortensa kantaa,
varakkain ja vähemmänkin oleva,
vero,
se on oikeudenmukaisin kolehdin
keräämismuoto,
kellä on, se enemmän hymyilkööt

toimiva yhteiskunta on kasattu veroilla,sillä
se on kouluttaa, luo pohjan monimuotoiselle
elämälle,
niillä varoilla rakennetaan sote ja yhteiskunnalliset
tukipilarit,
toimivassa yhteiskunnassa on kaikkien helpompaa,
kun on mahdollisuus

tavallinen ihminen...

ihan tavallinen ihminen ei
turhista
myöhästy,
vaan hän jatkaa
siihen mihin jäi

hiljaisuus...

metsälammen rantamailla
on aikaa,
sillä hiljaisuus hallitsee
jota
kotkanpoika varjelee,
siel myös suopursu kukkii,
lumpeenkukkakin hymyilee,
eikä kelläkään ole hymytön mieli,
koska kaikilla on aikaa, jota hiljaisuus
hallitsee

kesä...

kesä on
ihmisen alkuperää,
mutta jotkut
on lämpimäkseen tehty talvipakkasilla

ahneus...

ihminen huijaa
ahneudessaan,
muuten hän ei siihen vaivautuisi

orja...

ihminen ei ole luotu
orjaksi,
mutta vihamielisin uros pakotti
heikomman
alaisekseen,
nyt
rahavalta nyhtää viimeisetkin
nuutuneelta,
vaikka kummatkin ovat
sukulaisia,
isiensä perijöitä

polkupyörä...

polkupyörä oli aikansa keksntö,
sitä ajettiin eteenpäin ja pyhäpuku päällä,
naiset vasta sitten, kun ketjut kilisivät,
nyt
se on jokapojan tuttu,
mutta useimmat
liikkuvat
nelipyöräisillä,
sillä sen tarakalla
on
enemmälti tilaa

ei sada..

ei sada,
ei,
kuivaa on,
siksi
minäkin

outo eläin...

ihminen on
outo eläin,
siksi luonnon luonollisemmat
kaukaa kiertävät

olen kurja...

olen kurja,
vaatimaton ja
poismemenetetty,
siksi poispäin kuljen, eikä katseemme kohtaa,
jumalauta minä rautanyrkki ja kaiken järjen
osaava,
mutta
en osaa sinua
hyväillä

rakkaat vuodet...

nuorena kuorin parikytmottia
ropsia,
tunnen yhäkin kuusen tuoksun,
kangasvuokon ja väsyneet jäsenet,
tunnen ja rakastan tunnettani,
sillä tänään
sain samaisen verran pilkottuja
hellaklapeja,
aikaa näiden välissä on
pian vuosisata,
niin rakkaat vuodet

sekasikiö...

en oo
kapitalisti,
en vasemmistolainen,
vaan
sekasikiö,
kummarran jumalalleni, sillä tiedän hänen
saattelevan minua,
sinä
olet kaunis kuva,
voisimmeko ottaa
selfiet

maalainen...

maalainen ihminen on
talollisen tytär,
mutta voi olla myös aikuinen poikamies,
mutta voi olla olemattakin,
sillä rengit sikisivät tiheään

sipilän taseet...

kyllä sipilä taseet ymmärtää,
mutta hän ei ole
valtionpäänmies,
joka ymmärtää,
ettei aina budjetit pidä,
sillä ihminen ei ole
tavara

yksin...

ihminen ei ole yksin,
jos hänellä
on
ajatuksia

kapitalisti...

jos et oo kapitalisti,
et sosialistikaan,
olet
vapaa,
niin vapaa, ettei sinua voi
laitumelle aidata

sovitetaan...

yhtä totuutta ei oo,
ei väärääkään,
vaan
on
hetket, joihin ne sovitetaan

maanantait eivät ole maanantaita....

maanantai ei enää ole
viikon ensimmäinen arkipäivä,
vaan se on päivä päivien
joukossa,
sillä jokainen päivä on
nykyään arkipäivä,
verkkokauppapäivä
tahi
kivijalkamyymälän
aukioloaikaa

kesäpäivä...

kesäpäivä on pidempi,
kuin
talvipäivä,
sillä kesällä aamu siristää
hymyillen,
iltaruskoa tuskin näenkään,
sillä kesäiset niityt,
luonnon tuoksut
minussa ovat

ajatteleva ihminen...

ajatteleva ja osallistuva
ihminen
ärsyttää ja vihastuttaa,
mutta usein avaa ovia,
sellaisille asioille, jotka muuten
pysyisivät syvästi lukittuna

tasavaltamme hirmuhallitus....

hallitus ottaa sieltä mistä
se vaivattomammin
irtoaa,
ei haittaa, vaikka nälissään olisivat,
sillä sehän tulee seuraavan hallituksen
murheeksi

valta vaihtuu,
kurjuuteen uuppoaa rahaa,
talouskasvu seisahtuu,
kunnes lopulta lamaantuu,
sillä tekijänsä ovat kurjuuden lapsia

valta kestää taaskin neljä vuotta,
nyt on vallassa se kurjuuden
aloittaja, mut nyt hän joutuu
aikaansaannoksien kanssa elämään
ja
yhteiskunta vajoaa syvemmälle,
kunnes aikanaan ymmärretään, että
kansakunta on niin hyvä, kun sen heikoin
ihminen,
jos heistä huolehditaan ajoissa ei ajauduta
kurjuuden tunkiolle

uskovaisen ääni

uskovaisen ääni on iänikuinen,
toisin, kun
hyviä ajattelevan,
siksi politiikko sanaarnastuolissa
saarnaa

lomailla...

loma tuntuu,
jos on ahertanut,
se tuntuu ja joka osasta keventää,
jos vain
jaksaa
lomailla

heinäkuu...

heinäkuussa tehas pysähtyy,
se joka viellä
tupruaa,
heinäkuussa,
vaikka enää ei ole heinäntekoaikaa,
eikä
ihmisiä tarvita
maataloudessa,
heinäkuu on pyhäinjäännös noilta
omavaraistaloutemme ajoilta,
nyt pitäisi lomailla silloin tällöin

ilmainen...

mikään ei ole ilmaista,
ei edes
sekään,
sillä
ainahan sekin jossain on
tehty

nuoret sanankuulijat...

nuoret sanankuulijat heiluttelevat
itseään
festareilla,
he ovat kuumemmassa floossa, kun
körttivanhukset omissaan,
siellä sana soi
luihin ja ytimiin,
ei heitä häiritse
helvetin äänet,
rock-musiikki soi niin lujaa, että
muut julistajat häviävät ja rock-kuningas saa
vangikseen nuoret ja heidän pääsylipputulonsa,
joilla hän nykissä viettää
laatuelämää

rakkaus...

rakkaus ei ole
teonsana,
se on tunnetta,
joka ailahtelee
adjektiivisesti

kevät...

keväällä ei tule
ikävät mieleen,
ei
murheen murusetkaan, sillä kevät on syntymän
aikaa,
orastavan eämän aikaa,
jolloin
synkkyys muulla liikkuu

askeleet..

jos ihminen olisi alustapitäen
laskenut askeleensa,
niin
ihmettelis
itekkin

uudesti syntyä...

ihminenkin voi uudestisyntyä,
ihankuin
kukkanen,
kunhan vaan
ei menneitä kaivele

tähdet...

kuu ja iltayö,
aamuyö ja
unelmat,
varjosi käy jälkeesi,
unelmasi saattelee,
onhan tähdet ylläsi

sade...

sade on jyvälle
elinehto,
jyvälle, joka maistuu leipänä hyvälle

kesä...

kesä on ikuista,
mutta
jos sitä haluaa aina viettää,
joutuu
kiertämään maailmaa

jojota...

tarpeeksi taitava
ihminen ei
itseään jojota,
vaan hän
harjoittelee ja enemmänkin

nukkua...

ihminen ei voi nukkua
rennosti pystyssä, vaan hänen
täytyy vähintään käydä
kylelleen,
toiset tykkäävät selällään
itseeään leppuuuttaa,
jotkut mahallaan

uhrataan...

politiikka on niin likaista peliä,
että siellä
herrakin
uhrataan

out...

voit pyöritää vaikka kuinka
isoa
palloa,
mutta jos et ihtees
aisois pidä, out
mennyttä

on hetkiä...

on hetkiä,
jolloin on hyvä
olla vain,
olla niin, että tuntuu,
tyhjän täydeltä,
silloin ihminen tuntee
kuinka vähän onkaan,
se tunne keventää ja vapauttaa
antaen huomiselle hyvänmielen elämän

muurahainen...

muurahainen ei tarvitse
kärkikolmioita,
ei pitkiä suoranpätkiä
ohittaakseen,koska hän
tuntee tienoot, siksi häntä
ei kiinnosta tieliikennelait

elämän merkitys...

on hyvä että nuori
kiinnostuu maailman
hienoimmista ammateista,
mutta ihmisen olisi elintärkeää
oppia tuntemaan elämän tärkeimpiä
juuria,
luonnon monimuotoisuutta, sitä joka
tuntuu nyt itsestäänselvältä, mutta sen menetettyä
hienoimmatkin ammatit ovat merkitystä vailla, elämän
merkitystä

en ymmärrä...

en paljoa ymmärrä,
en puoliakaan, mut sen
mä
tunnen,
kun on tasapainoinen mieli,
ain
ei ole niin ollu,
silloin, elin kuinviimeistä päivää,
silloin, jolloin olin ain matkanpäällä,
enkä kerinnyt itselleni juttelemaan

kirvenvarsi..

nykypäivän ihmisen pitää
osata
kaikenlaista,
ennen riitti, kun osasi lehmät
lypsää ja kirveevarren veistää
nykyihminen joutuu
tekemään mitävain,
sillä enää ei riitä
omavaraistaloutta
kaikille

ade...

ade,
keskisuuri ei tykkää
ötököistä,
ei sitten yhtään vaan antaa niille
lähöt

vesi...

vesi virtaa aina
alaspäin,
luonnollisesti,
mutta voi sitä lykätä ylämäkeenkin,
mutta siihen tarvitaan
voimia

itsensä herra...

ei ihminen ole itsensä herra,
vaan
pankin, tahi ainakin
pikavippilaitoksen,
tai ainakin
jonkun
muun

yhtä pötköö...

jos ei ois
kevättä
ei olis kesää,
ei syksyä satoisaa, ei
talven pitkiä öitä,
olis vain yhtä
pötköö

lapin ihminen...

lapin ihminen nauraa
usein,
niin usein, kun tunturit
haluavat,
sillä lapin ihminen on
tunturien oma,
lappi on oma maa,
pohjoisen maa,
jolla on luontoäidin sydän,
avara sydän

mehiläinen...

mehiläinen kulkee
kukasta kukkaan,
sillä sen ei muuta tarvitse

konnankoukut...

ihminen ei happane,
ei
nuorru,
eikä
muuksi muutu,
istuu vaan ja punoo konnankoukkuja

vene...

vene liplattaa
pitkin päijänteen pintaa.
lounaistuuli vie purttani,
niin tasaisen hiljaisesti, jotta voin
elää,
voin elää tätä kaunista
keskikesän hetkeä,
jossa
sinitaivas kattonain,
unelmat ominain

luonnonpienimmät...

luonnonpienimmillä on
vähän aikaa,
sillä elämä on
lyhyt,
kesän mittainen,
he joutuvat saman suven aikana
syntymään ja kuolemaan,
niiden välissä kukasta kukkaan
liitämään,
perintöjään jakamaan,
siinä ajassa ei nukuta, vaan sitten
kesän mentyä

helvetin kuollut...

kun valmentaudut helvetin
kuolleeksi voitat,
sillä
sen vahvempaa ei ole

tunnelmat...

juhannukseen viikko,
vaivainen viikko ja
sitten alkavatkin
loppukesän
tunnelmat

kyyn poikanen...

kyyn poikanen lämmitteli
asfalttipinnalla,
katselin ja aattelin
kauheita,
poikanen nostatteli päätään,
nuoruuden innolla,
hän tämän kesän esikoinen

aattelin vuosikymmeniä sitten saamaani
kyyn puremaa,
aattelin,
mutta annoin hänen mennä

voit...

voit tietää paljon,
voit,
mutta jos et tunne,
silloin et tiedä mitään

pyövelinpuuhun...

ameriikassa on vapaus
olla myös köyhänkippee,
venäjällä siitä joutuu
pyövelinpuuhun

vaalikarjaa...

suomi on iso maa,
mutta vain kesällä
se ihmistyy,
talvella synkistyy
jota katuvalot varjostaa
     suomi on joutunut sellaisten päättäjien
kouriin, jotka haluavat, että vain
helsingissä voitaisiin,
siellä olisi koko suomen maa,
sillä onhan vaalikarja yhdellä laitumella, eikä
heitä tarvitse pitkin suomea haeskella

nuijasodan muistomerkki...

västäräkki tepastelee
nyystöläntiellä,
juuri siinä nuijasodan muistomerkin
kohdalla,
se laulaa menneille ajoille
ja
toivoo, että ihminen olis
huomenna ihminen

nurinniskoin...

jos ihminen ei pelkäis,
hän olisi jo aikoja sitten
kiivennyt isoimman puun
latvaan ja tippunut sieltä
ja
elläis
koko loppuelämänsä
nurinniskoin

jokaisella on merkitystä...

jokaisella on merkitystä,
yhelläkin,
niinkuin auringolla,
ilman sitä ei
tähdet loistais,
enkä mie sulle
kirjoittelis

luomakunta on auringon varassa,
jos se lakastuis tahi kovasti
porottelis,
meille tulis
kylmät

kaikella elollisilla on pari,
naaras ja uros,
mehi tahi se toinen puolisko,
siten heistä putkahtaa uusia
heitä,
heikkopäitä tahi ihan
mitä vaan,
mut,
jos aurinko lakastuis,
kaikki muu
pakastuis

jalostautunut...

ihminen on jalostautunut
alkueläin,
tämä matka on ollut
pitkä,
siinä on matkalla ollut
montaa tautia ja kuolemanpesäkettä,
että huh huh,
mut
nyt
tässä ollaan,
saunapuhtaina,
heippa vaan

bussimatka ruposen ruskeilla...

eka kerta kuljin
ruposen ruskeilla,
niillä matkoilla oli
tunnelmaa,
bussimatkat olivat elämyksiä
ja
niihin mentiin pyhävehkeissä ja omilla
eväillä, joita sitten pitkin matkaa
evästettiin
silloin oli vaatimatonta aikaa,
mutta
ruposen ruskean
hypätessä sai nauttia
elämän mukavaa,
kuljettaja oli iso herra, joille pojatkin
niiasivat

tuntis...

jos ei ois
peilii ja
voutii ei ihminen tuntis
ihtiään

tukehuttaa verisuonet...

kun maailma alkoi, silloin
ei ollut digiaikaa,
silloin huuvettiin
ja
heiluttiin,
silloin elukat olivat suuria,
ei niitä uskaltanut laittaa
uuniin,
söivät useimmin
laittajan,
sitten ihminen älysi laittaa dinosaurukset
pienemmiksi ja se kutistui kanaksi,
ny
siitä saa munia ja hyvää uuniin pantavaa,
mutta liikoja ei sen munia pidä maiskutella,
sillä se tukehuttaa verisuonet

ei nukuta...

kaupunki on
auki yötäpäivää,
siellä ei herätä,
eikä nukuta
yhtäaikaa,
kuten kotona,
maaseudulla

kaupungissa saa ostaa
jäätelötötterön
milloin vain,
sen voi lokki napata
milloin vain,
kotona maaseudulla se
ammuttaisiin ritsalla

kaupunki on entisiä naapureita,
heitä, jotka kesäisin tulevat
entisiin koteihinsa,
ovat
kalpeita ja huonokuuloisia,
korvillaan joutuvat laitteita
pitämään ja jommassakummassa kädessään
on
joku laite jota vahtaavat,
teen heille saunavastan,
lämmitän saunan ja juodaan yhdessä
pontikkaa,
nukkuvat helposti

loma...

kun olet yhtämittaa lomalla
et voi saada lomaltapaluurahaa,
etkä voi palata ja tuntea miltä
se tuntuu

loma on raskasta, raskaampaa
kuin työ,
sillä siellä ei ole mitään
työlainsäädäntöä, eikä
muitakaan inhimillisiä
sääntöjä, vaan meet
kieli pitkällä
aamusta iltaan ja
syöt milloin ehdit

lomalla tutustut ötököihin,
itikoihin ja paarman puremiin,
tunnet myös kärpästen sipsuttelut

mutta ilman lomaa
ei elämä tuntuis miltään

pihakoivu...

kesähelteen siimeksessä,
pihakoivun kupeessa,
nojaan siihen, sillä
se tuntee minut,
olenhan sen
siihen
                  istuttanut

tuntemattomiin ei voi nojata,
suuttuvat tai muuten
vain
hitaasti katsovat,
mutta pihakoivullani
ei ole sellaisia
luonnevikoja

runoilija...

runoilijaksi ei opiskella,
siihen valmistaudutaan
elämässä ja mitä ankarampi
on
elämä
sitä pehmeimpiä on
sananparret
runoilija ei ole mitään,
mutta hänen mietteensä ovat,
sillä niissä on
ajan kuva,
kuollutkin varjo niissä hymyilee,
mutta enimmäkseen päiväkaljoille
tahtoo

turhaa...

turhaa ei oo kitkeminen,
eikä itkeminen,
turhaa ei oo
mikään mikä joka ei itestään tuu

suhahtaa...

elämä on ajankohtaista,
vaikka sitä ei hetimiten huomaakkaan,
oikiastaan parasta elämää on se, kun ohi suhahtaa

vapauden sallimaa...

voit mennä ja tulla,
voit
ollakkin,
sillä se on vapauden sallimaa,
voit sanoa
kohtuudella,
voit olla sanomattakin,
sillä sekin on vapauden sallimaa

kokonsa..

ihmisen ei soisi
elää itsensä yli,
vain kokonsa verran

nykyihminen...

nykyihminen syö mustikoita,
jos ne hälle joku ne
tarjoilee,
muuten hän vain
muovikelmuista patonkia
hyväilee
    nykyiminen ei osaa
luonnonhelmaan,
sinne jossa maailman herkut
odottavat poimijaansa,
mut on
yks poikkeus,
notkeat thaimaalaiset,
jotka ymmärtävät

pieni kunta...

pieni kunta ei vaihda
päättäjiään,sillä
he ovat sukulaisia ja
monenajan naapureita,
mutta ennenkaikkea
siksi, että uskontolahko
on
kirkas ja ikuisesti loistava,
siksi pieneen kuntaan ei mahdu
toisinajattelevia,
ei,
sillä virkakoneistokin on
heidän mukavia

poliittinen pappi...

poliittinen pappi
on
pyhimys,
sillä hän tietää
vallan lonkerot

totuus...

totuus on karmivaa kuultavaa,
siksi sitä
vältellään

kuskaat...

kuskaat itsessäsi turhaa
kuormaa,
siksi hengästyt ja olosi ei hymyile,
heitä romut veks
ja
hymyile

santeri alkio...

santeri alkio
teurasti kuhmoisissa
sairasvuoteella olevia,
helpotti kai heidän kipujaan,
sittenmmin hän itse parani ja rupes
pesäpalloo pelailemaan,
hän myös kaikenlaisesta henkisiä puuhaili,
mutta perintö on teurastajan
ja siitä taudista kärsivät nykyiset
pesäpallonpelailijat, jotka keskustapuoluetta
pesittävät

keskustapuolueen arvot...

keskustapuolueen hyvät arvot
tallataan
vilpillisillä
edustajillaan,
keskustassa viljellään valheita valheitten
perään ja se epärehellisyytenä kukoistaa,
mutta niille halmeille ei
kansan enemmistö
halua

raha ja valta...

raha ja valta,
pieni tyhmyys ja uskovaisuus,
se on huono juttu,
ainakin niille
joille ei sana kuulu

kesäinen päivä...

kesäinen päivä,
se voi olla vaikkpa syysmyrskylläkin,
jos vain
niin olet

pääministeri ei puhu totta...

epärehellisempää ihmistä ei ole muualla, kun
uskovaisten keskuudessa,
sen olen jälleen huomannut, kun
seuraan politiista päätäntä hommaa,
etenkin pääministerin
täytyisi puhua
totta

kukoistaa...

ihmisen kohtalo on
ain pienestä kiinni,
syntymästä kuolemaan,
mutta
niiden välissä on semmoista aikaa,
jossa voi vaikkapa
kukoistaa

rautanaula...

ruosteinen rautanaula nojaa
pihakiveen,
se on vanha ja sillä on
monta tarinaa,
se taottiin kyläpajassa
ennen sotia,
se piti torpan vuorilautoja ojennuksessa
vuosikymmenet,
nyt
se viettää viimeistä aikaansa
ennenkuin maatuu uudelleen taottavaksi,
mutta sitä ennen se tekee yhden mielihaluistaan,
puhkasee auton renkaan,
siksi se venailee pihakiven vieressä

äksypää...

luonto kesyttää
äksypäänkin,
sillä siellä tämä huomaa
kokonsa

poispyyhityt...

poispyyhittyjen unelmien
jälkeen
elämä on edessäsi,
eikä siinä näy harhanturhia
unelmia, jotka taluttivat
sinut pois arjestas

uskontokirjan kerrotussa...

istun kaatuneen
mäntypuun kylellä,
ympärilläni on ikimetsää,
suljen kaiken muun pois mielestäin
ja
keskityn hetkeen,
tunnen ja näen, kuulen ja käsitän,
että ihmisten elinympäristöt eivät voi
koskaan saavuttaa tälläistä tilaa jossa
maailman pienimmät asustavat,
minusta tuntuu, että olen paratiisissa,
siellä uskontokirjassa kerrotussa

kun ymmärrät...

kun ymmärrät, että jokainen
ihminen on kaltaisesi,
hekin, jotka sinua huonoimmin
voivat,
silloin näet itsessäkin tyynemmät
säät,
osaten kiittää
osaksesi tulleista

päijänteensaaren erakko...

rantasauna lämpiää,
päijänteensaaren rannat on tasaisen hiljaa,
ne kuvastavat sinitaivaan iltapäivää,
pinnallaan härkälintu, joka reviriään
vahtii, sillä muutkin linnut tahtovat
mahtaville apajille

onkimies soutaa rantaan,
hällä on mukanaan siikaa ja kuhaa,
muutamat ahvenet ja särkikalaset, jotka
kissalle iltapalaksi,muut savuuuniin
aromiseen, joita saunan jälkeen maistellaan

saunan höyryistä nauttii soutaja, jolla on
monta tarinaa, mutta yhtäkään hän ei esittele,
sillä hän on osansa valinnut,
hänhän on päijänteen helmen erakko

nöyrä...

nöyrän ihmisen rinta
on ylväs,
sillä hän ei sorru
ylpeydelle kumartamaan

sähkö...

sähkö on näkymätöntä,
kunnes
kipinöi,
se on äkäistä ainetta, jos
väärät nännit toisiaan koskettaa

tuhannet kasvot...

voit tuhansilla kasvoillasi
elää,
mutta helpoimmin
pärjäisit
omillas

jukolanviesti...

jukolanvesti yöttömässäyössä
viestittää,
kiireiset askeleet
rastilta rastille äänettönnä
kiirehtii,
yötä on varjon verran,
juuri senverran, että kuiskausikin
rastlta rastille kiirehtii, kuten tuhannet
suunnistajatkin, joille tämä on urheilua
enemmän, sillä täällä on luontoäiteen
koto

pienen kunnan homekoulu...

pieni kunta koulussaan hometta
peitättää,
se tahtoo halvalla päästä,
mut
kurja on nuhaisen olla

pieni kunta on alistunut kohtaloonsa,
se haluaa pois vaipua,
sen asukkaat alkavat taipua,
eikä heillä pian ole edes
kaikukaipuuta, sillä niin
on nuha vaikuttanut koko
ihmisen elämään

mustarastas...

mustarastas touhuaa
ikkunan alusilla,
kuten ain,
se aloittaa aamusta
ja ahertaa ilta hämäriin,
ennen se talvet vietti
etelän lämmöissä, mutta nyt
on jättänyt ne reissut pois ja
on seuranain vuodet läpeensä

kulkurit...

kulkurit on hävinneet,
pois kulkeneet, on syntynyt
kaupunkeja,
niiden lähiöitä,
sinne ovat kävelleet,
eivätkä viheltele enää,
eivät ruokapalkalla
istaha maatalonpöytääm,
eivät,
sillä
lähiöissä on vain
heitä

ohimenneet...

voisin olla sulle tuttu,
mutta emme
tavanneet,
vaan ohimenneet

harhaan ohjattu...

voit uskovaiseksi ryhtyä,
muttet jollet
tunne,
mitä se tointais,
oisit vaan
harhaan ohjattu iltarukouksen
anteeksipyytelijä,
rikollinen,
jolla ei ole edes
pyttytuomiota

omatunto...

jokaisella on
omatunto,
toisilla se nukkuu,
joillakin jokaaika kukkuu,
siksi he hyvin huonosti nukkuu

suutari..

suutaria ei tarvita,
uudet tehdään
idokiinassa

tällätty...

ihminen, joka on mitä on,
on
arvokkaampi, kuin
tällätty

kerralla...

on monta totuutta,
yhtämonta valhetta,
mutta voit vain yhtä
kerrallaan käyttää

ketunpoika..

ketunpoika pyyhkii
korviaan
ja
harjaa häntäänsä,
onhan jo ilta ja aurinko
laskee mailleen,
ketunpojan koloseen

ketunpojan päivä oli parin niityn
mittainen,
siellä se yleensä päiväänsä
viettää,
tänään siellä käväisi
myös
karhunpoika tomppa, jonka kanssa
se leikkiä lasketteli

mut nyt on jo nukkumaanmenon aikaa,
joten se viellä viiksensä sukii ja
painuu yöpuulleen, jossa unimaat makoiset
sitä pian tyynyttää

luontokämminkäinen...

jos tunnet kärpässienen,
et luultavasti
sitä paistele
pannullas,
mutta,
jos
se vain sua miellyttää
saatat olla luontokämminkäisen
sydänystävä

verkot...

tulevaisuuden ihminen
elää verkoissa,
mutta jos hän luopuu
puheväleistään
elämään,
hänen datansa
heikkenee

myötäeläminen...

jos pystyt myötäelämään,
saavutat paljon,
kärsit ja rakastut
tuhottomasti,
jos
näidenkin jälkeen
pystyt
myötäelämään olet
saavuttanut
syvemmin

perhonen...

perhonen liitelee
kukkasesta kukkaseen,
se hetken jokaisessa istahtaa,
kunnes jatkaa liitojaan, noita
pehmeän kauniita liitojaan, joissa
jokaisen katse hymyillen hetken viipyy,
sen hetken, jonka kesäinen niitty silmillemme suo

maaseudun ihminen...

maaseudun ihminen on
avoin,
mutta vain, kun
mukavat tuulet
tuulahtelevat

mukavuuksiin...

miut houkuteltiin
mukavuuksiin, mut
en langennut,
minä,
jolla on jokainen päivä
muistissa

ostin jäätelön...

ostin jäätelön,
minä kuuskymppinen,
ostin,
kuten
aikani alussakin
ja ain se tuntuu
mukavalta

tarkoitus...

jokaisella hetkellä on tarkoituksensa,
niin
hyvillä hetkillä,
kuin
alemmilla

jalkapallo...

jalkapallo
tuo
putinille monta
hyvänpäivän ystävää,
mutta samanverran ventovierasta,
kun
kisat loppuu

hajurako...

ihmisen pitäisi pitää
kanssakulkijaansa
hajurakoo

yrittäjä...

kaikkien työtätekevien
pitäisi olla
yrittäjiä,
isompia tahi pienempiä,
silloin loppuis sosialismi,
mut
alkaisi anarkismi

itsemaksettu eläkeläinen...

itsemaksetut eläkeläiset ovat
hyvin toimeentulleet,
mutta sairaseläkelläisellä
on montaa tuskaa takanaan
ja
suurempaa
edessään

kissa...

kissa tykkää kun sitä
silittää
myötäkarvaan,
samoin tykkää moni ihminenkin

onko eduskunnassa rikollisia?

kuinka monta tuomittua on
tasavaltamme johdossa?

kansanedustajilta ei kysellä rikostaustoja,
vaan suoraan pelipaikoille
siint
vaan

tuttuni ei päässy tiettyyn hommaan,
kun
oli
tuomittu
hävyttömyyksien huutelusta
kotiolosuhteissa,
joten ei taida
herroilla olla samat
säännöt

keskustapulue...

jos keskustapuolue alentuisi
laskeutumaan tavallisen
ihmisen
lähteille,
se voisi
hyvin

aktiivimalli..

aktiivimalli tuottaa
turhia työpaikkoja,
semmoisia, joissa ei oo
mitään tekemistä

sanottava...

ihmisella on sanotavaa,
jos hän tuntee
niiden
sisällön

konkurssi...

ihmisen kannattaa ajautua konkurssiin,
sillä silloin hälle ei soittele
turhan tyrkyttelijät

köyhän mökin poika...

oon niin köyhän mökin poika,
että mua kiinnostaa
elämä

kuolet terveenä...

syö kymmenen kananmunaa
päivässä,
niin
kuolet
terveenä

jos arki painaa..

jos arki painaa,
kuvittele,
kuvittele itsesi
onnellisipiin hetkiin,
semmoisiin hetkiin,
jossa olet hyvilläs

padasjoen nyystölä...

padasjoen nyystölää ei enemmälti mainostella,
sillä täällä ei
oo
karusellii,
ei muutakaan helavitkutinta,
vaan luonnonhelman rauhaa,
sitä,
josta jokainen luonnonystävä
tykkää,
kylä on
paljon nähnyt,
nyt
ihmisistä hiljentynyt
ja
siksi luonto hymyilee

valtakunnanoikeus...

valtakunnaoikeus
on
iso oikeus ja siellä tuomitut ovat
maanpettureita,
joilla on kuintenkin
huippuvirat edessään,
kuuluvathan he
poliittiseen
rinkiin...

takaisinsoutaja...

ihmiselämä soljuu tuttuja uomia
pitkin,
harvoin se sivuhaaroissa solisee,
sillä ihminen on laiska
takaisinsoutaja

kirkonvalta...

jos kirkonvalta olisi suurempi,
kuin valtiovallan,
olis monta
pelokasta

kärpänen...

kärpästä ei huoleta
sotet ja muut jutut,
vaan sitä kiinnostaa
hetkenverran pörrätä
nenänpäässäni, mutta minua ei
sekään

liian vakavissaan...

liian vakavissaan ei aina
kannata olla,
sil
siitä tulee kulmat kurttuseksi
ja
iho pingottuu,
hymynmielikin karkottuu,
eikä muutenkaan ole semmoinen
letkeä jutunheitto hetki

kesän tuntu...

kesää ei voi tuntea,
jos ei ole talvella
lasketellut,
syyssateita räystään alusilla
värjötellyt,
ei voi,
sillä kesää ei ole ilman
niitä

kumarassa...

kumarassa ei tanssita
ilomielen tanssia,
vaan silloin kannetaan
itseään
raskaampaa

pienenkunnan olemassaolo...

pienenkunnan olemassaolo
perustuu ihmisiin,
sillä
ihmisillä kaikki tilastot
täytetään
   pienestä kunnasta saa helposti ison kunnan,
jos sinne saadaan
työpaikkoja tuottavia
työpaikkoja
ja
silloin tilastot ovat ihmisten näköisiä
ja se kuvastuu kuntahyvinvointiin,
semmoiseen hyvinvointiin, joka on
ihmisen parasta laidunmaata

itkettävät..

murheita ei kannata
hautoa,
sillä ne
itkettävät

äänestäminen...

kapitalisti äänestää aina
luokkayhteisönsä edustajaa,
sosialisti itseään
alempaa

kinastella...

aina ei kannata kinastella,
ei ainakaan
oikiassa
ollessaan

jalkapallo...

jalkapalloa pelaavat
maailman poliittiset voimat,
pelaajat vain jallittelevat

huokasta...

aamusta kannattaa aloittaa,
jotta illemmalla
voi
huokasta

heimokansa...

nytkun pohjoiskorealaisetkin
vapautuvat läntisille
käytöstavoille, niin maailmaan ei jää
muita alkuperäisiä,
kun
heimokansa, joka asuu
amerikassa,
siellä nyyjoorkin kaduilla

vuodet eivät mene...

vuodet eivät mene mihinkään,
kaikki on yhtä kevättä ja kesää,
syksyn talvea
ja joululomia,
vain minä menen,
kevät on ain samannäköinen,
ei oo vanhettunut yhtään,
ei joulupukkikaan,
mutta peilini kertoo minun
kulkeneen

jälkiäin...

helpointa olisi vain mennä,
pois katsomatta mennä,
mutta silloin
en takaisin osais,
sil
enhän jälkiäin
tuntis

varhain aamulla...

varhain aamulla on hiljaisinta,
sillä silloin
äänet nukkuvat,
silloin minäkin mahdun

ensimmäinen ihminen...

ensimmäinen ihminen
ei käyttänyt
kortsuja,
ei muutakaan,
hän
vaan touhus ja sai itsensä kaltaisia
puun oksat täyteen, mutta piti huolen siitä,
että hän itse istuui puunlatvassa, kunnes vanhuuttaan
sieltä tipahti
  tänään ihminen,
on
laimentunut,
ei ollenkaan esi-isiensä kaltainen
touhuuja

selittelen...

mitäpä minä selittelen,
ihan turhaa,
otan vaan ja meenteen
ja
olkani yli en tuontuostakaan,
sillä olkoon,
mitäpä minä
maanpoloinen muutakaan

nyystölän ikimetsä...

nyystölän ikimetsässä
hymyilee
pikkuinen
tirriäinen,
jolla kirkkaat silmät ja eläväinen mieli,
hänellä ei ole nimeä,
on vain pelkkä
kuntalainen,
hän on heppu, joka ei lähtenyt
asutuskeskuksiin, vaikka kunnanvaltuusto
niin
päätti,
pappikin vokotteli ja naapuritkin ilmaisen
kyydityksen tarjoilivat,
ei,
tämä kuntalainen muutti ikimetsään,
nyystölän ikimetsään, jonne ei muovikelmuiset
nykypäivälle tuoksuvat ihmiset eksy, sillä heitä
tervehtisi ensin kusiaiset ja tekisivät ihmisiin kutittavan
olotilan, siinä tilassa ihmisen olotila näppylöytyy sisäkaluja myöten

pelkuri...

sivustahuutelija on
pelkuri,
iso pelkuri,
niin pelkuri, ettei
itsekkään tunne

viisas ihminen...

elämän viisain ihminen
on ihan
tavallisen
arkipäiväinen

tänään ihmisellä ei ole luonnottomia
vihollisia,
tänään on
luonnollisia vihamiehiä,
joita vastaan on tavallisen ihmisen
taisteltava pysyäkseen huomiseen

tänään ei tauti tapa,
tänään se synnyttää uusia
tauteja

politiikka...

politiikka lie demokratian
tehokkain vatkain, joka jakaa
yhteiskunnallista hyvää sinne tänne,
ilman sitä osallisia olisi vähemmän, mutta
kurjia enemmän,
vieläkin enemmän, kuin hyvinvoivia

valtuustosali...

voimaton on valtuustosali,
ihan saattoväkeä,
puolin ja toisin
päättää,
siellä ei kuulu tulevaisuuden ääniä,
ei toivonkipinän
sytyttäjää,
on vain
omanedun tavoittelijaa,
vaalikauden verran uneksijaa

muinainen...

maailma kuivuu,
sillä jäävuori sulaa,
ihminen,
olet pikkuhiljaa muinainen

kuntapolitiikka..

kuntapolitiikassa on
ankkuroidut
äänestäjät,
siksi sinne
ei
muut mahdu,
eikä haluta

sukulaisia

jos autoja ei ois,
ihminen asuisi lähempänä
ja heillä olisi enemmän sukulaisia

tyhjässä...

tyhjässä on enemmän
kuin täydessä,
sillä sinne sopii
enemmän

yhteiskunta on lauma...

yhteiskunta on
lauma,
samanlainen lauma,
kuten susilaumakin,
mutta sudet eivät turhia
maakuntavaaleja pitele, vaan
elävät jukolanyössä, suunnistavat
rastilta toiselle, eivätkä poikkea toisille
teille

niitty...

ison puun takaa aukeaa
niitty,
joka ei pääty
missään,
sillä niin kaunis se on,
niin
kaunis

linja-auto....

linja-autolla pääsee maailmanääriin,
sillä hurauttaa helposti myös
lähibaariin,
sillä niin on
kulkevainen tuo
linjuri nääs

tauti...

ihminen on helppo kohde
taudeille,
helpompi, kuin
muille kulkevaisille

pappikin karkas

pappikin karkas kunnasta,
meni
pakolaisten perään isolle kirkolle,
sinne, minne valtiovalta
rahtasi
sanankuulijansa

tsernybyl...

tsernybyl tuhosi kerralla
paljon,
mutta se jatkaa
kuolemaa
viellä
vuosisatoja

viimeistä päivää...

ihminen on syntynyt
ain
jostakin,
kuoleekin jostakin,
mut
väliajat vetelee, kun viimeistä päivää

taksialalle hullut päivät...

taksialalle tulee hullunhalvat
kyydit,
vitosella pääsee jo pitkälle,
eikä verottajakaan
perään huutele

evakko...

kaupunki syntyy
maaseudulta evakkoon tulleista
ihmisistä,
he
alkuun näyttävät ihan luonnollisilta,
mutta
katu kovettaa

terroristin poikanen...

terroristin poikanen
leikkii,
kuten muutkin lapset
päiväkodin hiekkalaatikolla,
mutta hän ei hymyile,
vaan odottaa
aikansa koittavan

naapurit..

maaseudulla on naapureita,
pakostakin, mutta kaupungeissa
niitä ei näy
mailla eikä halmeilla

salomon...

salomon oli israelin kuningas,
mutta tukkansa tarttui
olivipuuhn
ja hänet
kitukasvuinen
alamainen pelasti,
tästä palkakseen tuo lurjus sai
nykyisen
ongelman,
lähi-idän

aitta...

pakkasella ei itikat vaivais,
mut silloin en nukkuis
aitassakaan,
joten kuuntelen tuota
viatonta inisijää,
huiton, mutten osu,
mutta unihermoni ontuu,
mieleni vilkastuu ja suutuspäissäni
avaan kossupullon, juon sen aamuhämärissä

linnut nukkuvat, eivätkä heitä itikat
häiritse,
oon hieman kateellinen,
mutta pian on puteli minut tyynyttänyt
ja
itikka saanut
ateriansa

aamu valkenee, hiukkoo
ja
kutituttaa,
katson aitan ikkunasta, kuinka lintunen
nappaa pulskan itikan,
osan minuakin

hautausmaa...

hautausmaalla on tunnelmaa,
tunnen sen nahoissaan,
sillä kävellen elän,
katson kiviä,
muistelen heitä,
toiset olivat, toiset muuten vaan,
jokusen muistan
paremminkin,
toiset hyvinkin

seppä...

ihminen on oman onnensa seppä,
mutta
useasti tarvitaan muidenkin
seppien takomia
hetkiä

kissa...,

jos ihmisellä on kissa,
hän ei ole yksin,
sillä kissalla on
yhdeksän henkee

nyystölän huippukokous...

huomenna
usan ja pohjoiskorean
johtajat
tapaavat
nyystölässä,
esun residensissä,
ikimetsän kätköissä, sillä sinne ei paholaiset eksy,
eikä
ilkiämieliset
halua

piereminen...

piereminen naurattaa,
sopivassa kohdassa enemmänkin,
mutta muuten se
nolostuttaa

rantarosvo...

ei kaikki rantarosvot ole
varkaita,
he vain huolimattomien
tavarat
korjaavat

isoisät...

isoisillä on lapsia ja heilläkin
lapsia,
mutta muuten
olemme
käppyrikäisiä

hyvä mieli...

mikään ei ole mukavempaa,
kuin
hyvä mieli

punarintainen...

punarintainen pikkuluntu,
vislailee kuusenoksalla,
sillä häntä kovasti tänään
hyvänolottaa,
eilen oli toisin,kun
naapurin kissa
jahtas,
mutta turhaan rontti viiksiään pyyhki,
sillä lintunen on tuulennopean
punarintainen

joutava...

ihminen on
tuulenpoika
ja
myrskytuulten tytär,
ihminen on
puruvedessä syntynyt
ja
syysateissa viisastunut,
ihminen,
metsälammesta hän kuvansa näkee,
hallaöillä punakoituu,
mutta
muuten ihminen on
ihan joutava

tarpeeksi nuori...

tarpeeksi nuori lapsi
ymmärtää elämää,
sillä
hän ei turhia haikaile,
vaan tarttuu kiinni
eteentulevaan

alkukesästä...

alkukesästä tuntuu
mukavan suurelta,
mutta kesäloman loputtua,
ihan toiselta

muillekkin...

kun olit nuori,
tarpeeksi nuori
hymyilit  mukavuuksille,
mutta nyt
muillekkin

kohtalois...

milloinkaan et voi
olla
varma kohtalostais,
siksi
ole itsesi kanssa sovussa
ja
piirtele mukavia kuvia
rantahiekkaan tahi
lumihankeen,

kana kuusenlatva...

kuusenlatvassa
munii kotikana,
se kotimainen
punaheltta,
se muutti navetan orsilta sinne,
kun kukko rupes liian määräileväks

kuusenlatvasta se näkee vieraisiin pitäjiinkin,
eikä kukon lentokyky sinne saakka yllä, vaikka
tämä tuon tuosta yrittääkin, mut alimmille oksille
ojentuu

kanahaukka ihmettelee kanan olemassaoloa, muttei
tohdi kysyäkkään, sillä niin sille on opetettu, että
kanat nokkii maassa ja sieltä niitä sopii popsii

poskipäät...

joskus jaksan yllinkyllin,
mutta säännöstelen,
ettei tulisi
hiki,
sillä silloin poskipäät punoittaa

kauneinkaan...

kun kohtaa semmoisen tunteen,
ettei ole mitään,
eikä halua senkään vertaa,
silloin on
matala olo,
semmoinen fiilis,
ettei kauneinkaan hyväile

odotan syksyä...

odotan syksyä,
mustikoiden vuoksi,
hieman kaipaan myös
sienimetsiä, eikä komia
ruskakaan mautonta lie

voisin...

voisin, jos oisin,
mutten voi olla toisin,
sillä minut tämmöiseksi
elämään saatettiin

ketunpoikanen...

ketunpoika syö näkkileipää,
muruakaan ei tipu viiksikarvoistaan,
vaan notkia kieli kaiken korjaa,
hiirenpoikanen seuraa vierestä,
jämiä ootellessaan,
mutta turhaan,
sillä niin siivosti
ketunpoikanen evästää

suuret kysymykset...

en oo syventynyt suuriin
kysymyksiin,
sillä niiden äärellä pitää
olla hissukseen,
oon enempi
äänessä ja lauleskelen
turhuuksia, niitä samoja säveliä, kuin
satakieli, mutta maallisemmalla sävelellä

pietari suuri ja alkio...

pietari suuri ja alkio olivat
kavereita,
kumpikin oli
äidinpoikia,
mutta siten tiet erkanivat,
kun muut isät rupes vängyttelemään,
näin
syntyi venäjä ja keskustapulue,
sekä
kiteenpallo, hieman myöhemmin
hyvinkää ja itä-länsi jutut

onnenpekka...

nykyihmisen on hyvä
olla,
sillä ei oo
nälänhätä, ei sotavalotkaan leisku,
ukkonenkin rauhoittuu pakkasilla,
nykyihminen on
onnenpekka

hetki...

ihmisen tulisi ymmärtää,
että hän on enemmän
kuin hetki,
hän on myös eilisen huomisia,
ihan samoinkuin luonnon kukkaset,
mutta hän elää vain
hetken

presidentti ja maalivahti...

onneksi suomea on aina onnistanut
saamaan hyvät presidentit
ja
jääkiekonmaalivahdit,
    heidän avuilla on selvitty
monesta,
itsenäinen lippu heiluu vapautuneesti
ja
oommehan
maailmanmestareitakin

oikonut...

en aina ole
oikiassa,
mutta useimmin,
ainakin silloin, kun olen
oikonut
itseäin

ketunpoika...

sateinen päivä
nyystölässä,
hieno päivä, sillä luonto on lurpahtanut,
kuivat on kelit
kävelen ketunpoikasen kanssa,
jonka
otin huostaani tienposkesta,
oli joutunut auton töytäisemäksi

kettu parani,
mutta hieman ontuu
takapäätään,
sille jäi jotain vikaa selkärankaan,
mutta muuten elää ja voi hyvin

parempaa lenkkikaveria ei oo,
sen nenänpää on semmoinen navigaattori,
joka haistaa ja tuntee suunnat joissa on
edullista tallustaa,
se ei juuri enää kettujen eväistä piittaa,
mutta kyllä sen silmät eläväityy myyränkolon nähdessään,
mutta muuten mennään
koirien eväillä,
koirien, jotka aina väistävät, kun tapaamme

paavo väyrynen...

paavo istahtaa jälleen
eduskuntaan,
paavo, tuo iänikuinen
parlamentaarikko, jonka
keskustapuolue kylmästi
hylkäsi, sillä hän meinas
ulkoministeriksi jälleen

askeleet...

askeleet joskus painavat,
silloin, kun elämä
on
täynnä kannettavaa,
silloin ei kannata juoksuksi pistää,
vaan antaa mennä vain,
sil
kyl
se taakka siitä kevenee

suviseurat...

jos pieni kunta saisi
suviseurat pitopaikakseen,
siitä heruis kuntaan paljon
mammonaa,
henkistä ja taloudellisempaa,
sillä
satatuhatta seuroilla kävijää
pitäisivät yrittäjät hereillä,
palveluiden tarjoajat notkeina,
silloin monet kasvot hymyilisivät

suuret keksinnöt...

kaikki suuret keksinnöt on
oivallettu
sivutuotteina,
siksipä on edullista harrastaa
ihan
päätöntä

toimistohommat...

toimistohommiin
tullaan,
suljetaan ovi ja nukahetaan,
avokonttoreissa ei
kehtaa

pienten osien varastelija...

pienten osien
varastelija
on
suuri petollinen,
sillä hän nurkkia nakertaa,
hän joka toisten aikaa kuluttaa,
hän, joka ei maksa venepaikkaansa,
hän, joka halvintatietä kuleksii,
sen
jonka muut kalliisti hoitavat,
hän,
minä ja hän,
meidän tulisi yhdessä rehellistyä

hiljainen kulkija...

luonto tykkää hiljaisesta
kulkijasta,
se rakastaa
rauhallista menijää,
joka aisteillaan vaeltaa

iso elämä...

iso elämä eletään
aamusta iltaan,
murheesta ilonlaaksoihin,
se syntyy
ihan tavallisuudesta,
joka kestää jokapäiväisyyden
erikoisuudetkin

moskova...

jos oot käynyt
moskovassa,
tunnet syvemmin,
jos oot matkustanut
läpi venäjänmaan,
tunnet, etkä pienistä valita,
vaan tunnet kuinka mukavaa onkaan
tulla
viipurin kautta kotiin ja vaalimaalla hengähtää

radio nova...

radio novassa
ei oo tunnelmaa,
ei syyspyhiä, eikä
ylenaikaista ja siksi usein sitä
kuuntelen

terve kunta...

terveessä kunnassa elämä kukoistaa,
vaikka
kuolemaa kukitetaan,
monissa,
on myös toisinmoinen tahti,
siellä on mukavampaa
ollen tullen kuollakkin

askeleet...

askeleet eivät
paina,
jos niillä on kevyt
mieli

kunnan keskuskatu...

kunnan keskuskatu
on tyhjä,
ja hyvässä kunnossa,
juuri siitä syystä,
katson valottomia näyteikkunoita,
muistelen,
aika on ajanut ohi,
mutta vois takaisinkin tulla
jos
kunnantalon valtuustosalissa
alkaisi elämä,
kunnollinen elämä

kunta...

kunta, joka ei ota
kohtalonriskiä,
jää
tyhjenneitten kiinteistöjen
tyhjänlantin kerääjäksi

ajan kuva...

ihminen on
ajan kuva,
aikansa muotokuva,
siksi häntä on turha jälkikäteen
moittia
rumaksi

vain orpo...

vain orpo tuntee
läheisyyden,
vain orpo rakastaa
läheisyyttä

nyystölän teurastusjuhlat...

nyystölässä on ollut
teurastusjuhlat,
ihmisten

katson paasia,
tutkin muistoja,
häpeän,
häpeän molemmin puolin

padasjoki...

padasjoelta ei kasveta maakunnalliseksi
valtuutetuksi,
täältä ei edes
kylän vanhimmaksi,
sillä niin on
itseensä
kasvanut

padasjoki on ollut suuri ja mahtava
pitäjä,
mutta sitten alkoivat
semmoiset syyssateet,
ettei
kunta kypsynyt,
vain useiden mieliin unohtui

kirkossa ei kirota...

kirkossa ei saa kiroilla,
vaan
siellä ollaan tuppisuina,
sillä niin on ollut
tapana

unet...

ihminen näkee paljon unia,
sillä hänelle ei päivä riitä,
eivätkä päiviin mahdu
kaikkein halutuimmat

nyystölän kärpänen...

nyystölän kylässä asuu
ikivanha
kärpänen,
sillä se syntyi silloin, kun
suomi oli
nimetön,
sitten suomi meni vihille milloin mihinkin,
mutta kärpänen ei tykästynyt
kenestäkään,
vähiten tsaarista, jolla oli monta perskärpästä,
niinpä se muutti nyystölään
ja on täällä siitä saakka pörrännyt,
eikä sitä harmita
niinistön valtakunta,
sillä tämä ei
lätki
viattomia

lahti...

lahti on suomen karjalaisin kaupunki,
siel
yhäkin
raikuu
elämänhenki,
vaikka isku ja asko
lakastuivat

viha ja rakkaus...

viha ja rakkaus,
jos niitä et tunne,
et
elä,
etkä syntynytkään

marionetit...

jos ei olis puolueita,
ei olis
demokratiakaan,
olis vaan yksi linnanherran
happamannäköinen
päällikkö,
jonka polvella keinuttelisi
marionetit

yhtä köyttä...

suomi elää ihmisistään,
ihmisistä, jotka ovat
ja
osallistuvat,
kiroten rakastavat
ja ain rakentavat,
ihmiset, jotka ovat eripuraisia vänkyröitä,
mutta tosipaikassa
yhdenköyden vetäjiä

ihmisen hyvyys...

ihmisen hyvyys
näkyy
hänessä,
hänessä, jota eniten
tuijotat,
suorastaan katsot ja syvemmältäkin

kaverini laituri...

kaverillani on rantavettä
etuoikeutenaan,
aikamoinen siivu
komeinta päijännettä, siellä hän odottelee
suuria aaltoja, koska hänen laiturinsa on
heinäkuussakin kolme metriä korkeammalla, kun
päijänteen sinivetinen pinta,
kysyin syytä moiseen ihanuuteen,
mut
hän puhisi jotain
pihlajanmarjoista ja katkenneista rattorin
ketjuista,
samaan vetoon kertoi ostaneensa tehokkaan riistakameran,
jotta saisi hyviä kuvia laiturilla vierailijoista,
mutta mulle jäi yhäkin epäselväksi laiturin tarkoitus

uskovaisten puolue...

uskovaisten puolue ei ole iso,
mutta se vetoaa
yhäkin
tosiuskovaisiin,
muut ovat menneet
isompiin seuroihin, joissa puhutaan
vallasta, siitä vallasta, jolla on veroetuja

keskustapuolueen herättäjäjuhlissa...

heräsin,
väki huusi hulluna,
rypistelin leastiolaisten lehtistä,
jumatsuikka,
en ollutkaan keskustapuolueen
puoluekokouksessa, vaan lesujen seuroissa,
vaikka tulin tänne vartavasten valitsemaan sipilää
pääsaarnamieheksi,
vierustoverini selitti, että sipilän kaudella ollaan
rationaalisettu nää vuosittaiset herätysjuhlat, ihan vaan
tyyliin maa kuntoon

puuntuhisija...

puuntuhisija nousee
katajapuuta pitkin,
kulkee ees taas,
sillä se on hänen
pesäpuunsa,
puuntuhisija on elämän
ainoa muurahainen, jolla on
atomivoimaiset aivot,
semmoiset tietokoneohjelmat
päässään,
joilla koko maailmankaikkeuden
arvoitukset hetkessä hoituisivat,
mut
se tykkää vain kävellä katajapuuta
ees taas, sillä puu on ainoa elollinen
maapallolla ja se on esun nyystölässä,
tuolla päijänteen helmen kainalossa