kevät syksyyn vaihtui
kauneus monenkertaistui
luontoruska kauneimillaan
luontomarjat maukkaimmillaan##
viheltelen metsätiellä tututuillein,
noille luonnon pienimmille joista en
näe jälkeäkään, mutta jotka aistivat minut,
luontokulkijan joka kopallisen sieniä kerää,
toisen luontomarjoja maukkaita ja laulut silloin tällöin
ilmoille lurittelee,
täällä olen askeleitteni mitan verran
itseni
ja en sittenkään mitään,
en sen kummempaa,
siksi käyn vienosti,
turhia huutelematta,
sillä olenhan vain askeleitteni mittainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti