vuodet vaihtuvat
vaikkeivät mihinkään
mee,
minä vain,
elän aikani päähän,
minä
itseni herra jolla
on
askeleen mittainen
hetki
tänään meen kalalle,
laitan matosen koukkuun
ja annan ajan olla,
olenhan vain askeleen
mittainen
sinitaivaan kanteeen julkisivu-töhrijät
eivät yllä,
eivät taidemaalaritkaan
ja
se minuakin harmittaa
sillä ongenkupuni on lipunut
lumpeenlehden viereen ja
sen päällä tanssii vesisippiäinen,
tuo kevyenkevyt luontokaunokainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti