syyskuisen
illan
tyyntyvä hetki
ei laineen liplatustakaan
vain huuhkajan kaukainen ääni
uitan ukkovarvastai lammessa,
karpalosuon laidalla,
uitan ja annan vesikirpulle hetken
lepopaikan,
samakonpojalle pidemmän
ahvenet vedessä polskii,
hauenpoikanen enemmän,
sinitaivas tyynenä valvoo,
kurrenpoika petäjässään
olen tyynen hiljaa
sillä tämä hetki
tulee luonnostaan,
vaikka mulla olis sanottavaa
paljonkin
täällä ne eivät kuuluisi
mihinkään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti